Maarianhaminan mukavat/ What´s nice in Mariehamn

Kesään kuuluu äiti-tytär-reissu aina silloin, kun tytär vaan on koto-Suomessa.

Tällä kertaa lähdettiin Maarianhaminaan. Tyttären toivomus. Olimme viimeksi olleet siellä, kun hän oli puolivuotias, eikä hän kuulemma muistanut reissusta mitään. What??!!  No en kyllä paljo minäkään, kun siitä on jo 25 vuotta… Niin se aika rientää.

Viime perjantaina oli sitten varhainen herätys, jotta ehdimme ajoissa laivaan. Kotona jo tankattiin pannullinen kahvia – kumpikaan meistä ei nimittäin ole aamuihminen – eikä edes juuri puhu mitään ennen kuin on kaksi kuppia juotuna.

Pannullisesta huolimatta ensimmäinen suunta laivalla oli kumminkin kahvila ja sieltä aamupalan ”jälkiruuaksi/juomaksi” cafe lattet. Ainakin toinen silmä kummaltakin alkoi vähitellen kirkastua – ja juttukin luistaa.

Sen jälkeen pientä päämäärätöntä hyörintää tax freessä (ilman tuloksia) ja sitten päästiin buffetiin syömään – itsemme tainnoksiin.

Mother and daughter trip to Mariehamn, Åland. It had been 25 years since our last visit – she was six months old then and didn´t remember anything about it??  So she wished we would go again. So we took the ferry there. On board we had a huge meal at the buffet. Too much I would say. But I guess that´s the main hobby on board.

Ei mun kyllä pitänyt syödä. Ihan vaan alkuruokapöydästä kaksi kertaa hain. Skippasin pääruuat. Ja jälkiruokapöydästäkin vain jäätelöä ajattelin ottaa. Mutta sitten siellä oli macaroneja. Harmi (ei oikeasti), että ne ovat gluteenittomia. Ja olivat vielä oikein hyviäkin (eivät aina ole). Hain niitä kaksi satsia ja sitten olikin jo aika ylensyönyt olo…

Laivalla (Viking Linella ainakin) on muuten jo käytössä nykyään ns. toisin päin merkinnät. Eli siellä täytyy tihrustaa, onko tuotteen kohdalla viljantähkän kuva, jolloin se ei siis ole gluteeniton. Tämä on aika haastava tapa, kun on tottunut G-merkintään, joka tarkoittaa, että tuote on gluteeniton. Muutos liittyy uuteen EU-säädökseen, joka velvoittaa tarjoilupaikkoja ilmoittamaan, jos ruoka sisältää jotakin allergioita ja yliherkkyyksiä aiheuttavista aineista. Käytännöt ovat nyt siis sekavat, joten tarkkana täytyy olla. Varmista siis aina, mitä merkinnät tarkoittavat.

Lähtiessä löysimme ravintolan sisääntulosta tietokoneen, jossa saattoi hakea omaan erityisruokavalioon sopivat tuotteet. Sitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Oikealta siis klikkaat, mitä haluat välttää ja vasemmalle tulee soveltuvat vaihtoehdot. Tässä esimerkkejä. Kotona muuten selvisi, että laivayhtiön verkkosivuilla on samanlainen toiminto. Joten voit jo etukäteen perehtyä tarjontaan.

There is an application which helps you to find suitable things to eat if you need to avoid something – like me: gluten. This app is even on website of Viking Line.

Perillä Ahvenanmaalla oltiinkin jo pian ruokailun jälkeen. Maarianhaminassa ei sitten mitkään erityiset kesälomakelit olleet. Vaikka uikkarit ja hamam-pyyhe olivat tietty mukana, jäivät ne tällä kertaa käyttämättä. Sateenvarjoja sen sijaan tarvitsimme tuon tuosta kiertäessämme kävellen kaupunkia. Kaupunki oli toooosiii hiljainen – alkukesästä ja kelistä kai johtuen. Pieni keskusta – siis kävellen hyvin hallittava. Moneen kertaan talsimme kaupungin halki rannalta toiselle.

Erityisesti meitä Maarianhaminassa ihastuttivat nämä:

Kaupungin puutalorakentaminen.
Omakotitaloja, rivi- ja kerrostaloja, virastoja ja toimistoja. Koko matka satamasta keskustaan.

Things we liked most in Mariehamn. The wooden architecture.

Sjökvarteret alue (itäsatamassa).

Punamultaisia rakennuksia, joissa oli museo, käsityöpajoja ja myös Pub Niska, josta muuten saa hyviä gluteenittomia pizzoja myös.

The Sjökvarteret area (Maritime Quarter, Eastern Harbour)  with small handicrafts industry, museum, pub etc. In that Pub Niska you can even enjoy good gluten-free pizzas.

Riikinkukot Lilla Holmenilla.

Seurasimme pitkään tämän yksilön soidintanssia, jossa se läpsytteli pyrstöänsä ja levitteli kaunista sulkapukuaan. Naaras nyt ei vain ollut kiinnostunut tällä kertaa…

There were dozens of peacocks at Lilla Holmen. And they came really close, too close 🙂

Purjehdusseuran ranta (länsisatamassa).

Pommern-laivan puoleisella rannalla, eli länsirannalla, viihtyisä ja arvostettu ravintola, jossa myös iso ulkoterassi.

Sailing ship Pommern and the yacht club with a nice restaurant ÅSS Paviljongen, Western Harbour.

Kirjastotalo.

Upea kirjastotalo, jossa pidimme välillä sadetta lehtiä lukien. Näytti olevan kaupunkilaisten olohuone, siellä nimittäin oli porukkaa.

Very stylish town library, on Strandgatan, which saved us at the rainy day.

Kierrätysdesignliike Viktor Craft & Design.

Kaikenlaisia ideoita tavaroiden uusiokäyttöön työkaluista tekstiileihin. Viihtyisä myymälä, jossa myös kahvila.

Nice crafts and design shop, on Torggatan, recycling all kinds of things.

Svarta Katten – kahvila.

Aivan ihana kahvila vanhassa puutalossa. Paljon gluteenittomia vaihtoehtoja suolaisista piiraista makeisiin kakkuihin. Söimme parsakaalipiiraan ja marenki-kolakakun ja molemmat olivat taivaallisia <3

One of the nicest cafes I have ever been with lot of gluten-free options! Svarta Katten, on Norragatan.

Yövyimme Savoyssa, mikä oli ihan ok, muttei mikään hurraa. Tässä meidän superior-huone. Aamupalalla oli tarjolla gluteenitonta leipää ja muroja. Muuten aika perusaamiainen. Ystävällinen palvelu – ruotsiksi.

We slept in  Hotel Savoy (on Nygatan) which was okey, but not hip hip hoorey. (Even though we had a superior room, photo below). There were gluten-free bread and cereals at breakfast buffet. Friendly staff in Swedish at least.

Jos keli olisi ollut parempi, olisimme varmasti uineet paljon ja tehneet jonkun veneretken johonkin lähisaareen. (Kobba klintarin nimi jäi mainoksesta mieleen.)

Mutta tärkeintä tällä reissulla oli yhdessä olo. Kun on jo seitsemän vuotta asuttu eri osoitteissa, on mukava viettää vähän tiiviimmin aikaa yhdessä. Jutustella kaikkea sellaista, mitä ei muuten ehdi.

Meidän perhe on hyvä tiimi. Mutta koko perheen yhdessäolon lisäksi on hyvä olla tällaisia kahdenkeskisiä hetkiä. Pojan kanssa sitten vietetään intensiivisiä lounashetkiä, kun asumme samalla paikkakunnalla 🙂

Ketään et opi tuntemaan kunnolla, ellet vietä hänen kanssaan aikaa kahdenkesken.

But the best thing was being together. Time to chat more than usual.

All four of us – in our family – we make a good team. But it is also at times good to be just two together, in person.  Because I believe that you never really learn to know someone if you don´t spend some time with him/ her alone – just the two of you.

Cherish the time you have together,

Celia C