Eilisen illan tapahtumat sopivat hyvin kaikkiin kolmeen blogissa käyttämääni kategoriaan: lifestyle, sisustus ja gluteeniton. Åbloggaajien vierailu Naantalissa CC-capri collectionin ja Kukkakauppa Kastanjan tiloissa Luostarinkadulla oli nimittäin todella monipuolinen pläjäys.
Ohjelmassa oli mm. muotinäytös, joka tällaisessa intiimissä pienessä tilassa oli todella viehättävä ja hauska. Mallien vaatteita sai hypisteltyä ja vaatteiden monipuolisuutta ihailtua aivan läheltä.
Tämä oli kokonaisuutena suosikkini – eniten myös minun oloinen asu. Tämän mannekiinin päällä aivan upea.
Minäkin sovitin toiveikkaana näitä housuja, mutta lahkeet olivat ikävä kyllä minulle liian lyhyet. Ihanan vihreä sävy oli mieleeni joka tapauksessa. Valkoisia paitoja minulla riittää, joten sitä en nyt tällä kertaa edes harkinnut ostaa. Mutta jotakin muuta mieluisaa löytyi. Ostin puoleen sääreen ulottuvan neuletakin asfaltin harmaana. Sellaisen ihanan pehmeän – samalla keveän (ohutta viskoosia) että raskaan (pukeutunut olo) – ymmärrättehän! Sellaisen helpon vaatteen, jonka voin yhdistää moneen jo kaapissa ennestään olevaan. (Tunnustan, että on noita pitkiä neuleita jo kaapissa ennestäänkin, mutta tämä oli erilainen – ohuempi, laskeutuvampi…)
Muitakin syksyisiä houkutuksia siellä oli hyllyt ja tangot pullollaan. Lämpimiä, herkullisen värisiä neuleita sekä mekkoja jo vaikka pikkujoulua silmällä pitäen.
Sisustustavaraa löytyi jonkun verran sekä vaatteiden että kukkien ohessa kauniisti aseteltuna. Syksyn henkäys näkyi niissäkin.
Hauskana ohjelmanumerona saimme myös opastusta kukkien sidonnasta. Olipa muuten ensimmäinen kerta, kun pääsin tällaista puuhastelemaan. Annetuista materiaaleista sain syntymään omin pikku kätösin, ohjeita seuraamalla, tällaisen pyöreähkön kimpun. Taidan vielä kyllä sidotuttaa kimppuni ammattilaisella sentään 🙂 Huomaa kaunis, rustiikkinen pöytäpinta vesirinkuloineen!
Illan päättävänä ohjelmanumerona oli poseeraaminen jossakin liikkeen vaatteessa ammattivalokuvaajalle. (Huh huh, ei siis ollenkaan mun mukavuusalueella.) Me bloggaajat oomme kuulemma aina kameran takana, joten nyt pääsisimme kerrankin itse kameran eteen. (Äh, ehkä mä kuvaan siksi, ettei tarvitse olla itse kuvissa 😉 ) No, joka tapauksessa saimme siis leikkiä tervetuliaismaljan nimen mukaisia kosmopoliitteja diivoja hetken. Tää oli siis toki vapaaehtoinen juttu, mutta päätin silti poseerata. Saas nähdä minkälaisia irvistyksiä irtosi…
Pullosta tulikin sopivasti aasinsilta syöminkeihin: erityisen otettu olin illan huomaavaisista tarjoiluista. Makeisvalintoja (tryffeleitä, marianneja ja hopea toffeita) myöden olivat emännät huolehtineet gluteenittomuudesta. Kiitos teille ihanaiset emännät – keliaakikko kiittää täydestä sydämestä<3. Harvoin saa osakseen näin hyvää huomiointia.
Voisin hyvinkin vetää tuosta paneutumisesta johtopäätöksiä koko asiakaspalvelunne tasoon, joka kyllä välittyi myös teidän lämminhenkisestä jutustelustanne sekä aidosta mielenkiinnosta asiakkaiden kohtaamisessa. Kiitos teille kaikille hauskasta illasta!
Ja olipas mukava tavata myös teitä muita åbloggaajia 🙂 Nytpä tiedän teistä, jotka tapasin, hieman enemmän kuin blogin nimen!
Jotain erilaista, uutta, vähän epämukavuusalueellakin – mutta piristävää, kun lähtee arki-iltana tällaiseen mukaan.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!
Celia C
PS. Tämä nyt varmaan luetaan sellaiseksi blogiyhteistyöksi, mutta kommenttini ja mielipiteeni ovat kyllä aivan omiani. En vain ehkä olisi löytänyt kyseisiä toimijoita ilman tätä kutsua. Mutta nyt löydän!
Olipa kiva treffata illanvietossa! Ja hauska lukea erilaisia tuntemuksia täältä blogin sivuilta. Minäkin laitoin tänään omat ajatukset ko. häppeningistä Oli aika -blogiin. Värikästä syksyä!
Oli tosiaankin kiva tutustua! Täytyypä kurkatakin sun postausta heti – taisit olla kameran kanssa paljon ahkerampi kuin minä!
Olipa kyllä tosi kiva ilta ja mukava oli tavata! 🙂
Minullakin tarttui mukaan pitkä neuletakki, vaikka niitä kaapista kyllä jo ennestäänkin löytyy. 😉
No, oli kyllä tosi kiva nähdä livenä teitä 🙂 ja tapahtuma oli kivasti järjestetty.
Juu, se pitkä neuletakki oli kyllä ohittamaton. Ne vihreät housutkin (taisit muuten katsella myös samoja housuja) jäivät kummittelemaan, lyhyet lahkeet kyllä kävisivät nilkkureiden kanssa mutta ei lenkkareiden… hmmmm.