Vähän erikoisempi kuukausi/ A bit more extraordinary month

Katsoin kalenteriani kuukauden verran taaksepäin ja totesin ääneen, että onpa ollut erikoinen kuukausi. Kaiken normaalin elämän rinnalla on ollut monenmoista tavallisesta poikkeavaa, suorastaan epänormaalia elämää ja ensi kertoja. Johtuneeko siitä, että olen herkemmin tarttunut hetkeen ja siinä tarjottuun tilaisuuteen. Sanonut vähemmän ei-sanoja kiireenkin keskellä – nyt on menty eikä vaan meinattu.

Viisi tarjottua ja vastaanotettua tilaisuutta.

1. Koulutustilaisuus Rahamuseossa ja Suomen Pankissa (15.9.). Kuulostaa hyvältä – sinne siis, vaikka se vaatiikin aika moista säätöä. Mutta ihana istua koulutuksessa. Joku, joka osaa asiansa (mm. Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen), kertoo minulle tiivistetyssä muodossa asioita, joita haluan tietää. Ja minä saan vain kuunnella. (Plus tehdä muistiinpanoja – tykkään kirjoittaa muistiinpanoja puheesta – se auttaa muistamaan ja jäsentämään asioita.) Tässähän viisastuu aivan huomaamatta. Myös se, että olen ensi kertaa käymässä Rahamuseossa ja Suomen Pankissa, on hurjan hienoa. Patsaat, pylväät ja julkiskalusteet ovat aina mulle mieleen. (Lisäksi junamatkalla ajatukset lentävät, ruutuvihkooni tulee ideoita sivukaupalla .)

What an extraordinary month. Among regular schedule I have had five amazing bonus happenings – all new to me.

1.A seminar in Finlands Bank. I like to listen people who know what they are talking about. I also appreciate beautiful surroundings. And I even like to travel by train. Time to create something – get new ideas.

2. Turun päivän museokierros (18.9.). Kerrankin olemme Turussa Turun päivänä, jolloin pääsee vapaasti tutustumaan museoihin ja muihin julkisiin paikkoihin. Nyt siis Vesilaitoksen museoon, jonne mulla on ollut ”henkilökohtaisista syistä” polte mennä koko Turussa olon aikana, vaan ei ole jostain syystä tullut ennen mentyä. Ei enää tekosyitä vaan lenkkarit jalkaan ja nyt lähdetään museokierrokselle.

2.Free museum visits on Turku Day. Never been in the Water works museum before. I was very much inspired by the nostalgic machines they had. I could make a use of them. Maybe I should visit a flea market to find something alike.

Ja hitsit, että siellä on hienoja, nostalgisia vempaimia. Tämmönen mittaristo olisi esimerkiksi tyylikäs sisustuselementti eteiseen. Niin upea. Tuosta ylimmästä namiskasta vääntäessä saisi varmaan purettua turhia paineitakin… 😉

Tästä saisi puolestaan työhuoneeseen hienon baarikaapin. Tuon hanankin voisi hyödyntää…

Ja tähän telineeseen voisi tietty keittiössä ripustaa kahvikuppeja tai laseja. Tai sitä voisi käyttää naulakkona eteisessä tai vaatehuoneessa. Nyt alkoi tehdä mieli kirpputoreille, josko sieltä löytäisi jotain vastaavaa rekvisiittaa…

Halisten koskelta jatkamme joen vartta kohti keskustaa. Viime visiitistä Aboa Vetuksessa on jo aikaa – siis paljon aikaa. Siellä ihastelemme erityisesti vanhoja tiilirakennelmia mykistyneenä – miten voivatkin olla noin hyvin säilyneitä? Yhtä hienoja kuin meidän tiiliseinä 😉 Emme muistaneet, miten hieno pala historiaa täältä löytyykään.

Täältä suuntaamme vielä Vimmaan, jossa meidät yllytetään kokeilemaan Silent Discoa. Hauskaa! Luurit korvilla saa kuunnella mitä kanavaa haluaa ja heilua discovaloissa omassa tahdissaan 😉 Tämmöinen olisi kiva järjestää ystävien kesken!

3.Åbloggaajien tapaaminen Naantalissa (20.9.). Tästä mukavasta tapahtumasta olen jo postauksen verran kirjoittanutkin. Tapahtuma osuu tietenkin kiireiseen viikkoon, mutta olen iloinen, että vastasin aikanaan kutsuun myöntävästi. Päällimmäisenä mieleen jäävät leppoisa,  intiimin tilan muotinäytös ja kukkien sitominen – ja ehkä se kuvattavanakin oleminen, vaikkei se mulle sitä mukavinta ja luontevinta touhua olekaan. Uusiin ihmisiin tutustuminen sen sijaan on mukavaa.

3.Meeting with other blog writers in Turku region. My first meeting with them. Nice program – like making bouquets together. It is nice to get to know new people.

4.Kanadalaisen toimittajan tapaaminen (22.9.). Tämä jos mikä tulee eniten ns. puun takaa. Kun tulen töistä, luen sähköpostiviestin, jossa on pyyntö ottaa yhteyttä. Hän on löytänyt blogini, on juuri nyt illan Turussa  ja haluaa tavata ja haastatella gluteenittomasta elämästä Suomessa. Kurkkaan hänen nettisivuilleen ja olen vaikuttunut. Meilit lentelevät hetken edestakaisin ja jo tunnin kuluttua tapaamme Scandic Plazan lobby baarissa. Nauhuri napsahtaa päälle ja lähdemme toimittajan toiveesta kohti lempiravintolaani, Mamia. Ilta sujahtaa kuin siivillä tämän maailmannaisen seurassa. Tästä kirjoitan sitten myöhemmin lisää.

4.Meeting with a canadien journalist. Got home from work, read her email to me and within an hour we met in town and had a lovely evening in my favorite restaurant, Mami. She interviewed me about gluten-free life in Finland.  I have more to tell later on…

5.Iltapukugaala (13.10.). Kun mies kutsuu daamikseen tällaiseen tilaisuuteen, niin eiköhän sinne sitten mennä. Vaikka se tarkoittaakin pientä stressiä mm. pukeutumiskoodin takia. Sopiva puku löytyy kuitenkin yllättäen ensimmäisellä sovituksella vartissa. Iltalaukkukin käytettynä Sifongista. Kengät löytyvät onneksi omasta kaapista (ps. piikkikorot ovat kyseisessä tilassa kielletyt, joten kenkävalintakin on haasteellinen). Vähän niin kuin pää kolmantena jalkana päivä painetaan, mutta rento, hauska ilta siitä tulee kuitenkin. Upea paikka, herkullinen ruoka ja mukava seura.

5.Avec in a gala. When a man invites a woman, she says yes – ofcourse 🙂 Even it is a hassle with the dress code, it is fun and inspiring. Totally worth it.

Edessä paluu arkeen ja takaisin ruotuun – mennyt kuukausi kuin unta vain? Ei ollenkaan – vaan kyllä aivot ovat nyt saaneet aikamoisen superbuustin – uusia kokemuksia ja virikkeitä. Hetkessä on mahdollisuus. Pitäisi ehkä vastata useammin kutsuun ”KYLLÄ KIITOS”!

Back to basics – but in the better mood. Say yes more often!

Celia C