Ensimmäinen postaukseni oli otsikolla Siivoan haikeana joulun pois (klik) . Kirjoitin sen tämän vuoden tammikuussa. Nopeasti on aika vierähtänyt ja taas on joulu! Nyt vain lähestyn sitä toisesta suunnasta. Olkoon tämä sellainen pre-joulukalenteri. Joulukalenteri päiviltä ennen joulukalenteria 😉
Tässä 24 luukkua valmiiksi avattuna. Näin joulu on hiipinyt meidän kotiimme.
Valot syttyivät lokakuussa (klik). Marraskuussa on ollut muiden juttujen vuoro.
This is my 100th post. The first one in January was titled Farewell Christmas and now I´m welcoming Christmas again. In October I was adding lights one by one every weekend. In November other details have appeared one by one. I give you 24 glimpses of the decorations at our home. Be my guest.
One – two – three – four.
Lassenin harmaita kynttilöitä on tankattu taas lisää Sisustuksen koodista. Pentikin poro on lahja pojalta <3 Tuo huonekuusi on uusi kokeilu, jos se ei allergisoisi niin kovasti kuin tavallinen kuusi. Olemme sinnikkäästi tuoneet (lasten ja okei omien lapsuuden kotien perinteiden/ muistojen vuoksi) ainakin pienen kuusen sisään joka vuosi vaikka miehen kanssa olemme molemmat aina oireilleet siitä. Nyt toivon, että tämä toimisi paremmin ja että siitä olisi pidempi ilo. Koristeeksi tuo kuusi tulee saamaan vain vanhan 50-luvulta peräisin olevan, vanhempieni ensimmäisen kuusentähden. Se näkyy oman lapsuuteni joulukuvissa, mutta myöhemmin tähti vaihtui uudempaan – muka hienompaan – ja minä säilöin tuon vanhan itselleni. Se on ehdoton lempikoristeeni. Siihen liittyy eniten tunnearvoa. Vielä nyt se on kaapissa rasiassa turvassa. Kuvan siitä löydät tuosta tammikuisesta postauksesta. Kuusen tyrkkäsin Loviisan Aitasta kesällä hankittuun kierrätyskumiruukkuun. Koska huoneilma on kuivaa nyt, rypistelin juurelle silkkipaperia, ettei se haihduttaisi kosteutta niin paljon ja yritän muistaa sumutella sitä ahkerasti. Myyjä sanoi, että se tykkäisi siitä. Tuo lehmäntaljasydän on hankittu Helsingin White on whitesta vuosia sitten. Koska meillä on lähes pelkästään taljoja lattioilla, se passaa meille hyvin.
Five – six – seven – eight.
Taljat ja kynttilänjalat ovat itseasiassa vakiorekvisiittaa meillä läpi vuoden. Niiden ympäristöön vaan ilmestyy nyt talvisia, jouluisia lisäyksiä. Sähkökynttelikkö oli viime joulun uusi hankinta – talja siinä oli se juttu, joka ratkaisi ostopäätöksen. Vanha peltipurkki ja tinakynttilänjalka suosikkikirppislöytöjä. Paperimassatähdet Sisustus Nallesta.
Ajatukset joulussa, mutta tietäen, että jokainen päivä on tärkeä – every day matters. Ei vain lomaan, viikonloppuun, matkaan tai juhlaan liity jotain hienoa – joka päivä voi ja tulee tehdä jotain mieltä piristävää ja merkittävää. Mottoni on, että joka päivä tulee kuunnella hyvää musiikkia, lukea jotain mukavaa, katsella jotain kaunista ja sanoa Hänelle, joka on tärkeä, että rakastan, rakastan!
Ja odotus – se on aina niin kutkuttavan ihanaa!
Every day matters. Everyday one should listen to some good music, read something nice, look at beautiful things and say some beautiful words – like: I love you.
Nine – ten – eleven – twelve.
Puuta, metallia, rautaa. Ruskeaa, harmaata, mustaa, valkoista, vihreää.
Nuo metalliset hörhöt koristeet ovat vähän poikkeavia meidän sisustuksessa, mutta niihin liittyy mukavia matkamuistoja, siksi ne ripustellaan uskollisesti keittiön ja olkkarin väliseen oviaukkoon. Rautainen kynttilänjalka on Granitin kesäalesta. Sen alla on värityskirja, jonka kimppuun toivottavasti ehdin joululomalla todenteolla. Tähdet ovat olleet Stokkan joulusomistusrekvisiittaa kauan sitten ja ostin ne sieltä joskus joulunjälkeisalesta. Varsinainen seimi, jonka osat on kerätty kirppikseltä, ulkomailta, joulumarkkinoilta ja eri kaupoista, rakentuu vasta joulukuun alussa. Mutta tv-huoneessa on jo tämä AboaVetuksen myymälästä joskus ostettu helppo yksipala-versio. Puiset kuuset ovat myös Stokkalta vuosia sitten.
Gathered during many years. Abroad, fleamarkets, shops. Wood, metal, iron.
13 – 14 – 15 – 16.
Palloja, kynttilänjalkoja ja muita koristeita vuosikymmentenkin takaa. Paljon vein taas joulukoristeitakin Pelastusarmeijalle siivousoperaatiossani. Näistä vaan en hennonnut luopua. Muistoja matkoilta – löytöjä kirppiksiltä.
17 – 18 – 19 – 20.
Rantakiville tipahtaneita tähtiä. Peilipalloja. Poron sarvia.
Rantakivet ovat matkamuistoja ja niitä on meillä useammassakin paikassa. Jouluksi niihin tipahtelee tähtiä. Peilipallot ovat kasarivuosilta. Poron sarvet vähän tuoreempia löytöjä H&M:stä. Puiset tähdet Loviisan Aitasta.
21 – 22 – 23 – 24.
Metallisia jouluhahmoja hengaa siis useampiakin tuossa oviaukossa. Vanhoja Vakre-lehtiä on luettu hartaasti ja odotettu tämän vuoden joulunumeroa… Se kestää aina niin kauan ennen kuin se tulee Suomessa myyntiin. Tänään vihdoin sain sen käsiini. Nyt aion istua nojatuoliin nauttimaan siitä. Ensi viikolla saa ryhtyä aukaisemaan sitten sen virallisen joulukalenterin luukkuja. Jee!
Next week will start the official countdown for Christmas!
Toivottavasti olette viihtyneet blogini parissa. Otan mielelläni toivomuksia vastaan siitä, mistä haluaisitte minun kertovan, kirjoittavan ja kuvaavan. Seuraava satanen lähtee käyntiin…
Lämpöisin ajatuksin,
jouluihminen,
I hope you have enjoyed my blog and I hope you will be coming back to find the next 100 posts…
Warm Season´s Greetings from
Celia C
siis onko teillä näin marraskuussa jo kaikki nuo koristeet esillä?
Valot kertyvät meillä yksi setti kerrallaan lokakuun aikana ja marraskuussa taas muut koristeet pikkuhiljaa. Viimeisimmät, kuten nuo metallikoristeet, asettelin pikkujoulujuhlaa varten, ennen vieraiden saapumista lauantaina, tunnelmaa luomaan. Nautimme näistä valoista ja koristeista tässä pimeimpänä aikana niin paljon enemmän kuin joulun jälkeen. Silloin keräilen jo loppiaisena jouluiset pois kevään odotuksen tieltä. Tosin on todettava, että useat näissä kuvissa olevista asioista ovat aivan meidän vakiorekvisiittaa eli aina esillä, kuten kyntteliköt ja taljat. Sydämet säilytän ystävänpäivään saakka. Vaikuttaa varmasti jouluihmisen puuhilta, ja sellainen olenkin. Tykkään tehdä rauhassa, stressittä, tunnelmoiden.
Kiva, kun vierailit ja jätit kommentin – piipahtelehan toistekin! Mukavaa joulun odotusta toivottaen, C
Kaunista! Olen ennenkin sanonut että pidän tyylistäsi että koristeilla ja tavaroilla on tarinoita takanaan. Esineitä katsoessa ajatus voi matkata ihmisiin, paikkoihin tai muistoihin. Se lämmittää. Ihanaa joulunalusaikaa!
Kiitos, Anu – kiva kun tykkäät <3
Erityisesti jouluna sitä haluaa niitä muistoja ympärilleen ja jatkaa perinteitä - ehkä jopa aloittaa uusiakin. Joulun ruokalistaan on jo kovasti tullutkin uusia suosikkeja.
Mukavan leppoisia valmisteluja ja fiilistelyjä toivottaen, C
Kaunista ja tunnelmallista! Kutkuttavaa ja rauhaisaa joulunodotusta sinulle!
Kiitos, Minna-Liisa, kivasta kommentistasi 🙂
On mukava jakaa näin, kuvin ja sanoin, joulufiilistä – mukavaa sellaista siis sinullekin!