Henrietta uusiksi/ A new life for Henrietta

Joskus pitää antaa uusi mahdollisuus rikkirevitylle… 

Meillä on ollut kaksikin Henriettaa. Nojatuoli ja tämä ruokapöydän tuoli, joka toimi työtuolina työhuoneessa. Vaikka olikin liian iso vanhan kirjoituspöydän laatikostojen välissä olevaan tilaan. Ehkä siitä syystä sen kävikin sitten huonosti, vaikka ei se kyllä tuosta rikkimenneestä kohdasta pöytää vasten hinkannutkaan?! Kuitenkin se kului puhki – ja tulihan siihen sitten vielä liimajälkikin, jonka poistoyrityksissä lopulta turmelimme istuinta lisää. Vähän harmitti. Olisin kyllä odottanut, että alkuperäinen pellavakangas olisi kestänyt kulutusta paremmin… Ei kestänyt.

Second chance for something so torn apart. No one would have it like this.

Nojatuoli puolestaan oli koko ajan ollut täysin turhanpanttina työhuoneen nurkassa. Siinä ei istunut kukaan koskaan. Itseasiassa älytön ostos siis  – en yleensä hanki mitään vain somisteeksi (tai ehkä tosiaankin joskus pakkomielteisesti tuoleja??). Mutta puolustuksekseni sanottakoon että tyttären muutettua pois kotoa, huone oli jäänyt aika tyhjäksi, joten olin silloin erittäin altis ostamaan ”vaan jotain vanhan kirjoituspöydän henkeen sopivaa”.

Kun työhuoneeksi päätyneen huoneen ilmettä sitten uusittiin (maali ja tapetti) ei kumpikaan tuoli oikein enää sopinut sinne. Nojatuolille löytyi heti ottaja tori.fi:stä. Ruokapöydän tuoli ei rikkinäisenä kiinnostanut ketään (oli siis täälläkin myynnissä). (Paitsi kuinka ollakaan viime viikolla, kun vihdoin olimme ehtineet päällystyttää sen uudelleen itsellemme. Terkkuja vaan Jannalle 😉 )

Uutta päällyskangasta miettiessämme miehen ja mun mielessä välkkyi itsestään selvästi hetimiten farkkukangas. Mikä ei kai ole edes yllättävää, kun nyt muutenkin kuljetaan aina farkuissa… Haluttiin jotain neutraalia, mutta vähän skrodempaa. Sinisen ja mustan välillä ihmetellessämme, päädyin lopulta Verhoomo Vekin valikoimien edessä tumman harmaaseen. Halusimme reilun, tukevan oloisen kankaan, joka ei pienestä peljästyisi.

So I ended up taking it to get fixed. Chose a jeans like fabric.

Ja sitten vaan jätin tuolin luottavaisesti Verhoomo Vekin (sijaitsee Tampereentien Prismaa vastapäätä) Tanjan käsiin. Siellä oli naisilla monenlaista muutakin projektia meneillään.

Siellä meidän tuolista tehtiin sitten paljon parempi kuin alkuperäinen oli ollut.

Työn jälki viimeistelyineen oli todellakin huomattavasti parempaa. Huomaa esimerkiksi nyöritys!

Tykätään myös tuosta eriparisuudesta – ei ole ihan perus 😉

Henrietta-neiti löysi lopulta paikkansa jälleen työhuoneesta. Nyt peilin edestä. Uusi mahdollisuus.

And the chair is better than new now!

Celia C