Tiiviin työrupeaman jälkeen viime viikonloppu meni kyllä ihan herkutteluksi…
Tyttären syntymäpäivä oli ollut ja mennyt jo tammikuussa, mutta saimme hänet tänne Turkuun vasta lauantaina. Olimme antaneet hänelle neljä synttärilahjavaihtoehtoa, mistä valita mieleisensä. Ne kaikki sisälsivät jotakin yhdessä tekemistä ja sitten lisäksi jonkin konkreettisen asian. Avecin kanssa Caribian kylpylään, Hesessä ruokailu sekä uudet uikkarit tai Avecin kanssa teatteriin, väliajalla drinksut sekä uusi mekko tai Yhdessä perheen kanssa elokuviin, pizzalle sekä omavalintainen vinyyli Hifimestasta tai Yhdessä perheen kanssa illalliselle E.Ekblomiin syömään menu sekä lisäksi kirjoituskone (juu, sellainen sähkötön versio).
Otsikon perusteella tiedättekin, mihin valinta osui. Joku etiäisen tapainen tosin oli iskenyt minuun jo ennen valintaa ja annettua vastausta: bongasin kirjastoa vastapäätä olevan kirpparin ikkunasta hauskan kirkkaanpunaisen retron (siis 60-70-luvun, ei sellaista koristeellista todella vanhanaikaista komistusta) kirjoituskoneen. Se lähti mukaan – jälleen ajatuksella, jos tytär ei tykkää, niin äiti tykkää… (kuten dr.martensit) Noh, tämä vaihtoehto tuli sitten (onneksi) valituksi. Oi, miten nostalgista. Siinähän sitä kilvan esiteltiin miehen kanssa konetta ja kymmensormijärjestelmää tyttärelle, diginatiiville. Kerrottiin menneitä kirjoituskone-kokemuksiamme syvällä rintaäänellä – ja tytär ihasteli tuota ihmelaitetta 😉 On se ihmeellinen, telanvapautin, lomakkeenvapautin, puomi ja mitä kaikkee… Oikeasti hän oli kyllä jo pitkään suunnitellut moisen koneen hankintaa. On sellainen retro-tyyppi – huomasit varmaan yllä, että levysoitinkin on, kun vinyylit kiinnostavat 😉 Ja kirjoittaminen on tyttärellä verissä, joten olen varma, että sillä masiinalla tullaan kirjoittamaan vielä eräitä kauniita ja merkityksellisiä lauseita…
Mutta sitten sinne ravintolaan.
Our daughter´s birthday celebration was held at this restaurant by the river Aura in Turku.
Täytyy myöntää, että E.Ekblom oli meiltä pitkään jäänyt noteeraamatta vaikka sijainti onkin kertakaikkiaan aivan helmi. Aurajoen kauniilla Läntisellä Rantakadulla, aivan keskustassa. Jotenkin ohi kulkeissa se oli näyttänyt vaan niin pieneltä tilalta ja olimme mieltäneet sen ”vain viinibaariksi”. Ensimmäisen kerran päädyimme sinne syömään ystävien kanssa pari vuotta sitten pikkujouluaikaan. Istuimme silloin yläkerrassa, mutta huomasimme kellarissa olevan useita erilaisia tiloja. Jotka olivat mukavan hämyisiä ja tunnelmallisia.
Tutustuimme jo silloin paikan mainioon ideaan, Jannen kattilamenuuseen, joka vaihtelee viikottain. Nyt olemme testanneet sitä jo useammankin kerran pikkujoulun ja vapun kunniaksi. Tällä kertaa nyt siis tyttären synttärien kunniaksi tällaisella menulla.
They have this good idea of a changing menu for very reasonable price. And everything is doable gluten-free as well.
Olin paikkaa varatessa ilmoittanut omasta (luontaisesti gluteeniton) ja tyttären (kasvis) ruokavaliosta. Kun ruokalista sitten tuotiin pöytään, olivat kasvisvaihtoehdot todella mieluisat tyttärelle ja minulle taas oli suorastaan musiikkia korville kuulla, että aivan kaikki vaihtoehdot onnistuvat myös gluteenittomasti. Kun nikottelin hieman tattiomenaohrasta, tarjoilija kertoi asiantuntevasti, että se tehdään minulle riisistä. Ja niinpä me kaikki neljä suorastaan hyrisimme tyytyväisyyttä.
Alkuruuat.
Tomaattihilloke toi mukavasti potkua muuten raikkaaseen annokseen.
Pannukakku oli tattarista. Niin se sopii myös keliaakikoille.
Pääruuat.
Kasvisruuassa oli tryffeliä. Se tuoksui ja maistui taivaalliselta.
Liha-annoksessa oli tajuttoman mureaa ja maistuvaa lihaa kahdella tavalla. Ja tässä siis se gluteeniton versio riisillä.
Jälkiruokana oli varsin onnistunut makuyhdistelmä – appelsiinia ja lakritsia.
Hämyisässä tunnelmassa otetut kuvat eivät kyllä tee oikeutta annoksille. Miehen mielestä oli paras ravintolamenu ikinä. Me muut mymisimme myöntyväisesti mukana 🙂
We were so pleased with food and service. I also found the bathroom very stylish 🙂
Ja sitten se wc! Ravintolaahan kuuluu arvioida myös sieltä käsin…
Wow! Olihan ihan just mun makuuni!
Niin että suosittelen,
Celia C
J.K. Niin ja sunnuntaina lunastin vielä oman synttärilahjakorttini ja kävimme tyttären kanssa herkuttelemassa Gaggui-kahvilassa ennen kuin saatoin hänet junalle.
”Vähä liia tuhti” eli mutakakun ja juustokakun yhdistelmä oli mun gluteeniton valinta yhdessä rooibos-teen kera.
Tyttärelle maistui sitruuna-marenki – kumpaakin sopivasti.
Todella söpö, suosittu kahvila aivan päärautatieaseman lähellä Humalistonkadulla. Kuulemma aina pari gluteenitonta kakkuvaihtoehtoa tarjolla.
Nam. Ja sittenhän tehtiin katumusharjoituksia kävelylenkillä ja joogassa 😉 Päällimmäisenä hyvä olo.
Oih…minä niin olin teidän mukana E.Ekblomin paikassa…kai huomasit sen kärpäsen katossa(?). Ja kirjoituskone…vähintään yhtä syvä huokaus. Minulla vanha kirjoituskone löysi joskus tiensä pihaan. Kirjoitin sillä kirjeen, joka alkoi ”Oli synkkä ja myrskyinen yö…”. Kone sai jäädä ulos, säiden armoille. Sillä ei ollut mitään nii suurta arvoa mutta tunnetta. (kurkkaa: http://oliaika.blogspot.fi/search?q=kirjoituskone ) Missä puutarhassa oikeasti on kirjoituskone, jossa on aloitettu kirje?
Ihanat synttärilahjavaihtoehdot teillä oli ja hieno tuli valituksi. Onnea synttärisankarille näin jälkikäteen!
Kiitos hauskasta kommentistasi, Titta <3
Hih, tytär myös kirjoitti ensimmäiseksi "Oli synkkä ja myrskyinen yö..." Armoton Ressu-fani kun on.
Juu, muistan tuon kirjoituskonepostauksesi - yllättävä 🙂
Meillä lahjat perheen kesken ovat pääsääntöisesti aina nykyään jotain yhteistä tekemistä - hyvä syy olla kaikki yhdessä paikalla!
Mukavaa viikonloppua toivotellen, C