Luonto on ihmeellinen – ja yllätyksiä täynnä. Voi, kuinka aina odotankaan omenapuumme kukkivan. Mutta näinä viikkoina en pysynyt kyllä ollenkaan kesän tulon kyydissä. Työt painoi päälle ja useana iltana paniikissa kuvasin liian nopeasti etenevää kukintaa. Tästä vaiheesta pitäisi ehtiä nauttimaan rauhassa.
Äitienpäivän aattona – valehtelematta – nuo silmut avautuivat aivan silmissä.
My very favorite time of the spring is when our apple tree blossoms. This year it happened too fast.
Äitienpäivänä oli kukintoja jo siellä täällä.
Seuraavalla viikolla olivat kukinnot kauneimmillaan.
Sitten oli se yksi sadepäiväkin – ja ukkonen tuulineen. Pelkäsin, että terälehdet lentävät taivaan tuuliin… Onneksi olivat niin tuoreita, että pysyivät kiltisti vielä paikoillaan.
Mutta nyt. Kauneus on todellakin katoavaista. Rumahkoja ruskeita ruttuja puu täynnä. Silti silmäni lepäävät sitä katsellessa. On ehdottomasti mun lempipuu <3
Pitäisikö tässä jo voidella vuokaa omenapiirakkaa varten, jos tämä tällaista vauhtia etenee?
Oikeasti mietityttää, ovatko mehiläiset ehtineet edes pölyttämään tätä tahtia etenevät puut… Toivottavasti edes saadaan omenoita!
Yks-per-viherpeukalo, joka ei ymmärrä kasvien sielunelämästä juuri mitään, ihmettelee tätä pikakelausta…
Celia C
Ps. Kasvoi se ruohokin äkkiä. Uudet laatat sulautuivat pihaan tosta noin vaan.
Vähän on jo alkanut hirvittää, että meneekö tää koko kesä pikakelauksella, kun kaikki on tapahtunut tosiaan niin äkkiä. Golfkentän reunamilla oli jo mustikoissa pienet raakileet. Toukokuussa…
Laatat tosiaan näyttää sujahtaneen maisemaan ihan kuin olisivat aina siinä olleet. Just ihanan ”luomut” mun makuun <3
Kyllä on maailmankirijat sekaasin, mumma olisi sanonut.
Toivottavasti tämä kesä ei nyt aivan kokonaan mene tässä ohi kuitenkaan. Niin epätodellinen olo, kun tulee töistä ulkoilmaan – ai tämmönen keli täällä?
Mutta onhan tosi kiva hengata pihalla kyllä iltasella – kuin ulkomailla olisi.
Kiitos, Annukka <3 Luomu on hyvä 🙂 Mukavaa viikkoa!!
Pikakelauksella on sana, joka tuntuu kuvaavan tätä kevättä kirjaimellisesti. Viime päivät olen katsellut, kuinka omenapuun kukat ovat varisseet nurmelle. Ehtiikö tapahtua pölytystä? Aamulla metsäkurjenpolvi oli jo täydessä kukassa, syreenit ohittaneet kukintateränsä…mitä jää jäljelle, kun kesä menee pikakelauksella? Hyönteishotelli on pystytetty omppupuun ja kukkamaan läheisyyteen, mutta mikä auttaa. Ehkä ostan isoooon läjän samettikukkia sillä ne pärjää säällä kuin säällä…
Sanos muuta, vaikka me ihmiset olemme nauttineet tästä odottamattomasta kelistä, on luonto ihmeissään. Nyt jo kuului huonoja uutisia sadosta… Tuo hyönteishotelli kuulostaa niin mainiolta keksinnöltä…
Kiitos, Titta, kivasta kommentistasi – leppoisaa kesää!
Olen ehtinyt laittaa vasta muutaman kukan ruukkuihin kotona, ja stressi pukkaa päälle loppujen kanssa. Mutta sitten mietin, että yleensähän olen laittanut ne vasta toukokuun lopulla tai viimeistään kesäkuun alussa. Joten vedetään ihan rauhassa henkeä ja nautitaan tästä hetkestä ja lämmöstä. Ruohokin se jaksaa kasvaa vaikkei vedestä ole tietoakaan.
Ihanaista viikkoa Celia!
Tähän keliin on nyt kyllä niin tottunut, että normi kesäkeliä ei enää muistakaan.
Mäkin ostin vasta tällä viikolla pelargoniat. Vähän huolettaa kestävätkö paahdetta – yritän muistaa kastella iltaisin. Normikesällä selviävät hyvin vaikka unohtaisinkin tai olisimme poissa…
Mukavaa viikkoa, Maarit – ja kiva, kun jätit viestiä <3