Onhan tämä välttämätön kokemus tällaiselle urbanisoituneelle – vaikka viime kesän mökkiloman päätteeksi kyseenalaistinkin, haluanko enää ikinä mökkeillä… (Katso pohdinta tästä.) Onnekseni miehen ajatuksenjuoksu kulkee samoja ratoja, joten emme ole tässä mitenkään keskinäisten taistojen kanssa tekemisessä, paremminkin oman pään sisällä myllertävien ajatusten.
Mutta siis: viikko samaisella vuokramökillä – nyt siis jo 27. vuosi.
Ja mikä sää! Moneen vuoteen ei ole ollut tällaista tuuria etukäteen varatun viikon suhteen. Aivan näin tyyni (kuvat) ei viikko suinkaan ollut – päinvastoin: suuren osan ajasta tuuli puhalsi ja sekoitti uimaveden viileäksi (ja aina viimeiseen päivään saakka levättömäksi) saaren toisella puolella, missä on syvempi ja meille mieluisampi uimaranta. Mutta tässä ollaan aamuauringossa ns. matalalla rannalla. Lintuja tiiraillen, vettä loiskutellen, meren hyviä ioneja itseemme imien.
We had our week at the usual summer cottage we rent every year – this was our 27.th year here. And what luck we had: the weather was perfect.
Päivällä saimme paistetta ja tosiaankin siis huimaa tuulta ja vaahtopäitä osaksemme toisella rannalla. Mutta mehän tykätään just aalloista! Siksi meri on mieluisin uimapaikka. Uimme koko viikon sydämemme kyllyydestä vähintään kolmeen otteeseen päivässä (jokaisena kertana useamman session tietenkin) – aamulenkin jälkeen, päivällä saunan kanssa ja sitten vielä viimeiseksi illalla viilentääksemme kroppamme parempien yöunien tähden. Uiminen saa meidät aina onnelliseksi. Hymyilemään ja välillä myös nauramaan niin, että meinaamme hukkua tyhmiin sutkautuksiin mitä heittelemme veden varassa 🙂
The main occasion for every day was swimming – at least three times a day. With or without sauna. Love the waves – struggling thru them or letting them swing you up and down. What fun. We laughed so much we almost drowned.
Ja sitten olivat ne hetket saunassa. Se huutava hiljaisuus. Tuntuu kuin olisimme avaruudessa. Korvat lähes tukossa aaltojen sinne iskemästä vedestä – ja kuitenkin vaimea palavan puun humina, löylyn sihahdukset, tuuli, juuri sopivasti kuultavissa. Mielettömän ihanaa. Terapiaa kaupunkilaiselle.
And then there was sauna – the most meditative place on earth. What therapy it was for the stressed souls.
Kun sunnuntaina, pakattuamme tavaramme taas kasaan, kävimme rannassa ja näimme, että ranta oli täynnä sinilevää, koska tuuli oli tyyntynyt ja lämpö noussut, tuntui siltä, että tämä ihanuus oli sitten tässä.
Onnekkaita olimme olleet siinä, että viikko oli ollut aivan nappivalinta – sopiva lämpö ja levätön meri. Surullisia olimme meren huonosta voinnista ja rantaelämän loppumisesta.
Mutta myös iloisina kotiinpaluusta.
Viikko tätä lajia taitaa hyvinkin olla meille se sopiva ”kuuri” stressin purkuun.
Syksynkin merkkejä jo ilmassa.
One week course of this sound of silence was just perfect for us.
Ja jee, ilouutinen – Turussa ei ole (vielä) sinilevää. Lähdimme pulikoimaan Saaronniemeen eilen illalla, miehen työpäivän jälkeen. Aivan mahtavaa! Nämä helteet kun eivät vaan ole oikein se meidän juttu. Itse olen lähinnä linnoittautunut sisälle. No, olenpa saanut keräiltyä jo jonkin verran tavaroita myyntiin tulevalle Åblogien kirpparille 5.8.
Nähdäänkö siellä?
Celia C
Kuulosti voimaannuttavalta viikolta. Ja ihanat kuvat! Erityisesti tuo saunan ikkunan läpi otettu. Voisi melkeinpä kuvitella olevansa järven rannalla ;). On mulle tutumpi ja turvallisempi kuin meri, mutta just nyt voisin pulahtaa täältä hikisestä toimistosta uimaan ihan mihin tahansa veteen. Paitsi en sinilevän sekaan sentään kuitenkaan..
Mulle tää pitkäkestoinen helle on yhtä tuskaa, kun sitä ei pääse pakoon missään. Ei töissä, eikä kotona sen enempää ulkona kuin sisällä, päivällä tai yöllä. Kuumeisesti koitin metsästää sellasta siirreltävää huoneilman jäähdytintä, mutta joka paikasta oli loppuunmyyty. Ei edes perinteisiä pöytätuulettimia ole missään.. Mutta kai se tästä kylmenee jahka mun loma vihdoin ja viimein joskus alkaa.
Ihanaa loman jatkoa sulle CC <3
Teki kyllä terää vaikka jokseenkin epäluuloisesti liikkeelle lähdettiinkin. Hyvä sää (= 20 astetta) ja paikan rauhallisuus vei mennessään (ja mökin ympärillä tehty heinikoiden ja pusikoiden karsiminen vei punkkikammoa).
Meri eli omaa elämäänsä, päivällä myrskysi ja illalla tyyntyi – ilta-auringossa saa otettua kauniita kuvia (saunan ikkuna).
En myöskään pidä helteestä, olen täällä neljän seinän sisällä lähes vankina ikkunaverhot ja ovet kiinni, ettei kuumuus pääse sisään. Vielä saa yöllä nukutuksi. Viime kesä oli mulle hyvä – saatoin olla päivät pitkät ulkona 😉
Tsemppiä sinne sorvin ääreen, toivottavasti kelit asettuvat sopiviksi, kun lomasi koittaa – että jaksat golfatakin – ja toivottavasti löydät viilennystä jostakin <3
Kiitos ja kumarrus taas mukavasta kommentistasi <3
Mökkeilynne kuulostaa ihanalta. Kiitos sinun sain eilen ilmoille postauksen. Oletpa sinä ollut ahkerana. Minä taidan ottaa viltin ja kirjan varjoisaan kolkkaan pihalla. Nokosetkin voisi maistua viileässä saunakamarissa. Helleterveisin Tuija
Oi, viileä saunakamari kuulostaa nyt todella hyvältä. Minä piilottelen täällä sisätiloissa tuota polttavaa aurinkoa kirja kainalossa. Niin jännittävä kirja meneillään (Zafonin Henkien labyrintti), etten malttaisi lopettaa ollenkaan – pakko kuitenkin, kun on tuhatsivuinen, joten ei ihan kerralla voi hotkia…
Kiitos kivasta kommentistasi, Tuija – kurkkaan hetimiten, mitä postasit <3