Ja mistäkö aloitin syksyn vastaanotto – seremoniat? No, parvekkeelta.
Perinteisellä, viisaalla filosofialla: siivous on parasta sisustamista!
Huh huh, kun oli parveke hunningolla kesän jäljiltä. Jos pihalla oli kesällä turhankin kuumaa, niin parvekkeella oli sellainen pätsi, ettei siellä tullut juuri käväistyäkään saati sitten vietettyä aikaa. (Tällainen kesä saa pitämään kiinni tästä asumismuodosta, jossa on se pihaplänttikin, joka illan tullen edes hieman viilenee auringon laskiessa puiden taakse. Ei vielä kerrostaloon siis…) Koko kesän katu- ja siitepölyt yhdistettynä vähän poissa-silmistä-poissa-mielestä-tavarapaljoudella ei tuntunut yhtään houkuttelevalta tilalta. Lisäksi olin helteiden alettua nostellut tasoilta turvaan lattialle kaiken, mikä oli alkanut sulaa kuumuudessa: lyhtykynttilät, tekokasvit ym., joten pelkästään tilassa kulkeminen oli hankalaa.
Säästän teidät tomuisilta kuvilta ja siirryn lopputuloksiin.
Started the project at the balcony and with the best way of interior decorating – cleaning! The place had been totally forgotten almost all summer for it had been hot like…
Kunnon siivous, tavaroiden karsiminen ja uudelleen sijoittelu ja hei – meillä on nyt taas houkutteleva tila työpäivän jälkeen ruokailuun/ vilvoitteluun/ kirjan lukemiseen/ kadun ohikulkijoiden tarkkailuun – you name it. Syksyn henkäyksellä varustettu auringonpaiste tuntuukin nyt niin hyvältä. Alas pihalle se ei juuri enää paista iltasella, joten hurraa parveke tähän aikaan vuodesta! Jos viikonloppuna on kehnompi keli, kesän päättäjäisiä/ venetsialaisia/ satojuhlaa varten on takapihalle vaihtoehto valmiina. Tai siirrymme sinne ainakin illan edetessä.
But after cleaning, reducing stuff and organizing things that I wanted to stay there it ended up a nice welcoming place after all. Now we can enjoy the time after work up here – last beams of sun shine.
Baariteema parvekkeella säilyy, koska tuo baaritiskin ääressä oleilu on ehdottomasti se hallitseva toiminto täällä. Lisäksi jätin sitten muutamia lempijuttujamme tänne – kestoauringon, mökkimuistoja ja muuta vanhaa tavaraa, kiviä ja ikivihreitä. Loput menivät ulkovarastoon, jonne ne mahtuivat nyt siististi, koska mies tempaisi tahollaan ja siivosi siellä. Mahtuvat sitten pyörätkin taas sinne, kun eivät enää ole jokapäiväisessä käytössä.
Ihmeroinaa, vois joku ajatella, mutta näihin nyt vaan liittyy tarinoita ja muistoja. Kuka maalasi tauluja tuon telineen äärellä, kenen kanssa olin kirppiksellä, kun ostin tuon jakkaran/ sifonin/ kupariastian/ melan, miltä matkalta on tuo aurinko/ kyltti/ kivet jne.
The bar theme is the main focus for mainly we eat, drink and watch people passing by. All of the stuff we have here may seem odd, but mean much to us for they all bring back good memories – of different people, countries etc.
Lopulta päädyin tuomaan terassin matonkin tänne ylös ennustetuilta sateilta suojaan. Hyvä ratkaisu. Vaikka keltainen matto oli tietenkin aurinkoisempi. Tällainen iso matto täällä nyt vaan kuuluu ollakin. Olikin alkuvuosina kunnes ei enää selvinnyt vuodenaikojen vaihtelusta siistinä. Iso on toimivampi – pysyy paikallaan ja estää asioiden katoamisen lautojen väliin. Niin ja ensi kesänä kyllä maalataan vihdoin tuo kestopuu piiloon. Jotkut to do -listan asiat aina tuppaavat siirtymään… Tämä on yksi sellainen.
As the forecasts keep on promising more rain after the dry summer I ended up bringing the large carpet from backyard here so it won´t get dirty and wet. Here really should be this size carpet anyway. And we really should finally paint the floor…
Step by step – from backyard to balcony and later on inside the house.
Kirjoitan tätä postaustakin muuten täällä ”näköalatoimistossa”.
Mukava vaiheittainen siirtymä takapihalta parvekkeen kautta sisätiloihin.
Celia C
Meillä meni kanssa osan kesää terassi ihan hukkaan. Oli niin kuuma, että lasikattoon väkisin änkeytyneiltä ötököiltäkin paloi vissiin siivet ja niitä sitten tipahteli sieltä katosta, samoin kuin ihan kokonaisia ruumiitakin. Ei kiva… Ja viimeisenä sitten tuli ärhkät ampiaiset metsästämään niitä ötököitä ruuaksi jättimäiseen pesäänsä, jonka olivat vaivihkaa rakennelleet piharakennuksen räystäslautojen päälle. Ei niin kiva sekään, mutta meno siellä tuntuu jo rauhoittuneen.
Vaan nyt on terassi taas ihmiskäytössä ja paria viime päivää lukuunottamatta siellä on vielä hyvin tarjennut juoda aamukahvit, mutta alkaa vissiin olla viimeisiä aikoja ja pitänee alkaa sun lailla fiilistellä vähän syksyisempiä juttuja, vaikken ihan vielä haluaisikaan antaa syksylle periksi.
Teidän parvekkeen sisustus on ihan teidän näköinen ja taatusti uniikki :). Mitä tahansa tavaroita keräilemällä vastavan kokonaisuuden rakentaminen ei onnistu. Jää ne tarinat ja muistot puuttumaan <3
Hei Annukka – ihanaa kuulla sinusta pitkästä aikaa! Ikävä ollut <3
Kiitos mukavan pitkästä viestistäsi 🙂 Huomasin, että olit postannut itsekin vastikään. Lasiterassista puhe sielläkin. Tämä iltojen pimentyminen tässä vaiheessa vuotta on kiva vastaanottaa lasiterassilla - sinne kun uskaltaa takuuvarmasti kattaa pöydän.
Huomenna on taas perjantai (tosin pian taas maanantai) - mukavaa viikonloppua <3
Ihana partsi! Kiinnostava 🙂 Ja niin on nuo tavarat kaikkinensa. Olen aina ihastellut esineisiin liittyviä tarinoita. Kiva katsoa kuvia, jotka ovat kaukaa ja sitten ihan likeltä. Värit puhuttelee lähikuvissa omalla tavallaan ja niissä syntyy ihan erilainen pilke. Pinta, materiaalit…pieni taidenäyttely sellaisenaan.
Tuolla onkin nautinnollista istahtaa baaripöydän ääreen ja nauttia. Maisemat ovat vaihtuva taulu ja aina uutta ihmeteltävää.
Kiitos Titta 🙂
Tykkään kans sekä nähdä kokonaisuuksia että sukeltaa yksityiskohtiin. Elämää nähneet pinnat sytyttää – niinpä ne rypyt kasvoillakaan ei harmita 😉
Mukavaa viikonloppua!