Monet kerrat todettu, että meidän koti on syksy/talvikoti – ja varmasti jonkun mielestä myös joulukoti – siis AINA. Meillä on kesät talvet taljat tuoleilla ja sohvalla, lyhtyjä, kynttilänjalkoja ja tuikkuastioita tasoilla, tarjottimia, coolereita, tinaa, messinkiä, hopeaa, kuparia…
Niin että, miten meille sitten oikein tulee se joulu tupaan??
Mitä tapahtuu, kun ryhdyn oikein uneksimaan joulusta??
I guess our home is always full of things that remind of Christmas. Furs, lanterns, candle sticks etc. So what do I do when I really start dreaming of Christmas? What more to add?
Pimeyttä vastaan taistelemaan ilmestyvät syksyn mittaan valosarjat.
More lights against darkness.
Makuuhuoneen vanhan peililipaston valoketjuun ripustin tänä vuonna kaksi samettista tähteä. Vanhan roosan ja eukalyptuksen vihreän. Ne löytyivät Stokkan joulupuodista, jonne täytyi sännätä heti ensimmäisten joukossa.
Samalla hankin hyvissä ajoin valkoisen amarylliksen, jotta se kukkisi sopivasti ekana pikkujouluna. Näin tapahtuikin – eilen meillä oli ekat pikkujouluvieraat ja kukat aukenivat juuri oikeaan aikaan. Alan olla aika harjaantunut tässä hommassa 😉 Joulunpyhiä varten ostan sitten toisen joulukuun puolen välin kieppeillä.
Some stars in velvet are new comers. White amaryllis, which I have learnt to buy just the right time it to blossom when we have our first pre-Christmas party. And it did – yesterday!
Eukalyptuksen tuoksu on niitä harvoja, joita allergisina siedämme. Niiden oksia olen ripotellut useampaankin maljakkoon. Ensin nautin niistä tuoreina, sitten annan kuivahtaa. Kuivaneita lehtiä asettelen tarjottimelle tai lyhtyjen pohjille.
Meidän joulutuoksumme.
Our Christmas scent is eucalyptus.
Kynttilöitä löytyy vähän joka paikasta, mutta poltamme niitä nykyään yhä maltillisemmin. Ruokapöydässä mieluiten, mutta ei enää tusinakaupalla – vaan ehkä yksi kerrallaan. Yhdestäkin saa sen tunnelman ja kiinnekohdan, joka kiehtoo ja rauhoittaa niin kuin vain elävä tuli, virtaava vesi ja nukkuvan lapsen kasvot voi sen tehdä. Useimmat kynttilänjalat puolestaan ovat mielestäni kauniita ilman kynttilääkin.
Candles! Even one at the time can make the mood just right.
Lasit ovat aina olleet heikkouteni. Ne kimaltelevat niin kauniisti tunnelmavaloissa. Yllä olevat kirppikseltä. Alla uudet sateen siniset Ultima Thulet, joita en vaan kerta kaikkiaan voinut vastustaa. Sopivat meidän joulukattaukseen täydellisesti – sinistä, valkoista ja vihreää.
Beautiful glassware I can´t resist. This is Tapio Wirkkala´s Ultima Thule series now in this new color rain.
Muutamat pitkään mukana kulkeneet joulupallot löysivät taas paikkansa – meidän avaruuden ikkunasta.
By the window is my favorite light blue decor I´ve bought from Liberty in London many years ago.
Pikkujouluaamuna ripustin vielä meidän iki-ihanat primadonnat keittiön ja olohuoneen väliseen oviaukkoon tanssimaan. Tänä vuonna tosin ajattelin jättää ne ensin kaappiin, mutta ei vaan olisi tuntunut samalta ilman niitä. Ne ovat meidän hörhöt! Tuovat sellaisen mukavan pilkkeen silmäkulmaan.
Can´t do the party without these. They have Christmas spirit in them.
Pikkujouluglögi olikin muuten toti tänä vuonna. Marlin uusi inkiväärin makuinen toti pääsi nimittäin alkumaljaksi. Maistui muuten aivan terveelliseltä 😉 Mukava pikkujouluilta vietettiin jälleen yhdessä kokkaillen ja nauraa räkättäen.
Had a lovely time with friends making food together.
Ja tänään käytiin joulumarkkinoilla hamstraamassa villasukkia! Voi joulun odotuksen ihanuutta!
Joko teillä on joulufiilistä,
utelee
Celia C.
Voi joulun ja sen odotuksen ihanuutta! Oletpa ehtinyt jo paljon koristella kotia! Joulussa on tärkeää perinteet, koristeista tarjoiluihin ja tapoihin. Oikein zoomailin kuviasi, ihana hygge kaikkialla! ❤️ Hyvää tunnelmaa teille kuunvaihteeseen ja kaikkiin jouluisiin hetkiin!
Oi kiitos, ihana Hanna <3 Sinulla on aina niin upeita hygge-kuvia, että sydän aivan läikähti, kun kerroit zoomaillesi mun kuvia...
Joulu on aina ollut mulle vuoden kohokohta ja sen valmistaminen niin mieluisaa.
Oikein tunnelmallista joulun odotusta ja joulun ajan taikaa teille myös <3
Ps. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa 🙂
Minäpä koitaa nyt ihan vaan laittaa tällaisen testitekstin, kun kommentointini on näköjään mennyt ihan taivaan tuuliin…
Testi tuli läpi. Tarkistin roskapostinkin, ettei aikaisempi ollut tullut perille. Harmillista. Täytyy selvitellä, mihin bittiavaruuteen kommentit voivat kadota. Kiitos Titta, kun kerroit ongelmasta.