AIVAN PIHALLA
Arvoon arvaamattomaan on kyllä noussut tuo meidän oma pieni takapiha. Vaikka kelit ovat vielä olleetkin mitä ovat. Tänäänkin tunsin oikein luissa ja ytimissä, miten asteet tippuivat ysistä vitoseen iltapäivän edetessä. Silti vahvasti topattuna ja pienellä puuhasteluasenteella varustettuna siellä on tullut vietettyä tosi paljon aikaa.
Kun nyt ei lähimaastoissa tehtyjen kävelylenkkien lisäksi oikein muualla ole viime aikoina tullut käytyä. Onneksi meille ei täällä Suomessa ole julistettu ulkonaliikkumiskieltoa (ainakaan vielä). Voin vain kuvitella, millaista olisi olla sisällä viikko/kuukausitolkulla. Niin kuin tukehtuisi hapen puutteesta.
The value of one´s own backyard – even small – has been more than we never imagined these days. No matter what the weather has been.
Joka päivä on tehnyt mieli lakaista, pyyhkiä, pestä, nyppiä ja lopulta – kuin palkaksi itselle – asettaa tyynyt aurinkotuoliin. Siinä sitten nokka kohti oletettua auringon sijaintia. Useimmiten se on pelkkää kylmässä kärvistelyä, mutta silti niin välttämätöntä ja ihanaa. Aurinkotuoli on mun, mies tykkää maata keinussa. Mä oon jonkun sortin tasapainoaisti-ongelmainen, joka juuri ja juuri voin olla siinä istualtani – mielelläni en keinuta itseäni edes silloin.
Pienen pihan joka nurkkaan on siirretty joku penkki tai tuoli, että varmasti löytyy paikka auringossa aina, kun se vain suostuu näyttäytymään. Ehkä kesällä tulee taas aika, että etsimme varjoa samalla intensiteetillä kuin nyt etsimme aurinkoista paikkaa…
Meidän omenapuu näyttää nyt merimerkiltä, kun maalasimme rungon alaosan valkoisella maalilla. Heräsi huoli, kun rungon juuresta alkoi kuori ensin hakeamaan rungon paksuunnuttua ja sitten auringon vaikutuksesta irtoamaan. Mies löysi netistä vinkin, että kannattaa maalata valkoisella ennen kuin kuori irtoaa koko rungon ympäri ja puu kuolee. Näin tehtiin, vähän oudolta näyttää, mutta toivottavasti tepsii.
Ne viime viikon kaksi lämmintä päivää saivat nuput mukavasti aluilleen. Muutaman kohti taivasta suuntaavan oksan napsaisin maljakkoon. Aika samoissa vaiheissa kulkevat sisällä ja ulkosalla.
PARVEKEBAARISSA
Teille tutuille tämä on aivan tuttua juttua. Mutta tiedän, missä baarissa vietämme tämän vapun 😉
It is our favorite feast of Spring this Thursday, but we are not allowed to celebrate it as usual. No big gatherings in town. Lucky we have our own bar upstairs on our balcony 😉
Turvallisesti kahdestaan. Lakitus ja skoolaukset ystävien kanssa etäyhteydellä. Näin se on nyt tehtävä vaikka vappu on meille aina ollut erityinen juhla – ei olla missattu yhtäkään taidemuseonmäen lakitusta sen jälkeen kun olemme 1983 Turkuun tulleet! Mietin juuri äsken ääneen, että hyvä vaan, kun ei ole luvattu upeaa kesäkeliä, ettei houkutusta kaupungilla riekkumiseen tulisi muillekaan… Nyt ei passaa olla itsekäs!
GOOD TO BE HOME <3
Hyvää Vappua – serpentiinillä tai ilman!
Celia C
Heippa. Onpa teillä viehättävä ja kotoisa piha. Omppupuu – jee. Itsekin haaveilen sellaisesta uudelle pihalla, saas nähdä saanko sellaisen. Kevät on ihmeellistä, sormet syyhyävät multaan. Onni on pieni piha ja puutarha. Kerroit keinusta ja tasapainoaistihäiriöstä, minulla on sama vika. En pysty olemaan keinussa, saati karusellissa. Kaikki pyörivä, keinuva ja korkea on ihan kamalaa. Tämä meidän väliaikainen asunto on kolmannessa kerroksessa ja vaikka täällä on lasitus parvekkeella, niin on tosi hankala mennä reunan lähelle. Alkaa huippaamaan. Onneksi huomenna päästään maantasalle. Ihanaa Vappua teille – Skool!
Kiitos Mari 🙂 Pienestä oksasta on tosiaan tullut oikea puu vuosien mittaan, vaikka valitsimmekin kääpiöpuun pienen tilan vuoksi. Siitä vaan heti istutuspuuhiin – nyt on hyvä aika sille (vaikka tuleekin rakeita tällä hetkellä – kääk)!
Ei kieputuksia ja keinutuksia meille siis. Laivareissun jälkeenkin keinuttaa monta päivää – ei kiva.
Voi ihanaa, te pääsette uuteen kotiin! Oikein ihanaa vappua teille, ottakaa aikaa myös skoolata uudelle kodille ja keväälle <3