Kotonasi-blogin Annukan postauksesta jäi päähän muhimaan tämä tarpeeksi simppeli haaste, jonka aion höystää tämän stressikevään vastapainona toimineen elämäntarkkailun kuvilla. Pääosissa meidän rakas omenapuu ja Oli aika-blogin Titan vinkistä uutena tuttavuutena avokadon siemen.
L niin kuin life
VAATE
Levikset! Olen aina ollut farkkutyttö henkeen ja vereen. Kaikki tietävät, että uniformuni on edelleen farkut ja valkoinen kauluspaita (koulu- ja opiskeluaikana enemmänkin Marimekon raitapaita). Ekat farkut olivat 70-luvulla Jamekset, sitten MicMacit ja sen jälkeen alkoi fiftari-villityksen myötä 501 Levis – vaihe. Vieläkin on yhdet ihanat, lököt ja resuiset lomakäytössä. Muuten farkkuni ovat ehkä sovinnaisempaa sorttia.
JUOMA
Latte! Tummapaahtoinen kahvi maidolla on mun juoma. Aamulla kaksi kuppia ja lounaan jälkeen yksi. Sen jälkeen en juo enää kahvia, ettei uni häiriydy. Kahvimakea lounaan jälkeen on yksi pala Lidlin 70% suklaata.
PAIKKA
Lerins Islands! (Iles de Lerins) Cannesin edustalla olevilla kahdella saarella olen ehkä ollut kaikkein rentoutunein. Toisella ihanat sukeltelupoukamat, toisella meditatiivinen luostariympäristö viinitarhoineen.
RUOKA
Lohisalaatti! Sekä graavilohella että hiillostetulla. Ravintola Mamissa lohisalaatti on suosikkini ja teemme sitä myös kotona usein. Olen ollut (ja kai vähän vieläkin) kalalle allerginen, eli saanut kurkkuni kipeäksi ja tukkoiseksi, mutta ei kuitenkaan sillä tavalla vaarallisesti. Joten kun sai keliakia-diagnoosin, mikä karsi paljon, eritoten ravintolassa syötävää pois, ryhdyin siedättämään itseäni kalalle. Tykkään lohesta hurjasti ja syön aina jäätelöä päälle – ongelma ratkaistu 😉 Tekosyy syödä jäätelöä?
ELÄIN
Leppäkerttu! En kauheasti tykkää ötököistä. Leppis ja sudenkorento ovat oikeastaan ainoat, joiden suvaitsen laskeutua kädelleni. Leppiksille on tullut tuhansia kertoja laulettua: lennä lennä leppäkerttu ison kiven juureen jne. Nyt nähdessäni roudaan ne omenapuuhun kirvoja jahtaamaan.
KUKKA
Lemmikki! Suloinen, pieni, vaatimaton, sininen. Ja mikä ihana englanninkielinen nimi: forget-me-not!
TYTÖN NIMI
Lotta! Ensimmäinen ystäväni koulussa oli Lotta. Tai oikeastaan ystävyys alkoi jo seurakunnan kerhosta, jossa kävin kaksi kertaa viikossa ennen koulun alkua. Hänestä jäi vain niin mukava muisto. Siispä nimi jatkaa muistona nyt tyttärellä.
POJAN NIMI
Lassi! Pienen hetken mietin Lauria (Seitsemästä veljestä tuli mieleen), mutta sitten kelasin, että siitä tulisi ehkä Lasse. Mikä taas ei ole niin kiva kuin Lassi. Elikkä, jos vielä saisin pojan, hän voisi olla Lassi.
AMMATTI
Luova suunnittelija! Sellaista haluaisin vielä joskus elämässäni täysipainoisesti tehdä. Pääni surisee ideoita kaiken aikaa, tykkäisin työntää lusikkani joka soppaan (tuotekehitystyöhön, tilasuunnitteluun, …) nimenomaan ideointivaiheessa. Lukiossa opo patisti lääkikseen, mutta tiesin, etten empaattisuuttani pystyisi siihen. Hammaslääkäriä harkitsin, mutta naapurissa asuva hammaslääkäri ylipuhui minut, sanoen, että et sinä halua ihmisten suuhun koko elämääsi tuijottaa. Mies suositteli lakimiestä (Ally McBealin innoittamana luulen?) – mutta tiesin, etten pystyisi siihen hommaan – julmaa touhua.
KUVAUS HENKILÖSTÄ
Lempeä! Luotettava! Luova! Miksi kiltteys ja lempeys ei enää tunnu olevan arvostettua? Ahdistaa oman edun tavoittelu ja suoranainen röyhkeys. Kun meidän nuoret ovat kertoneet ensi kerran seurustelukumppanistaan, olen kysynyt ensimmäiseksi, että onko hän kiltti/ lempeä? Arvostan hyvää sydäntä. Kykyä olla luottohenkilö. Luovuus taas tuo elämään sitä iloa ja jännää 🙂
JOKA KODISSA
Lupa olla oma itsensä! Niin haastavaa kuin se voi muille perheenjäsenille olla, kotona pitää saada olla joskus ihan rasittavakin luvan kanssa. Kaikilla meillä on omat kompleksimme ja omalaatuisuutemme! Kotona – perheen kesken – rakkauden (= love) täytyy olla niin suurta, että jokainen saa olla oma itsensä. Piste.
Konkreettisesta esineestä taas valitsisin LP-levyn. Valitset levyn hyllystä, katsot kantta, luet biisien sanat, laitat levyn pyörimään levylautaselle, pientä rahinaa tai rapsuntaa, konsertti alkaa – ah, se vasta elämys! Vaihda nyt ihmeessä spotify älppäreihin 😉
Niin on elämä ihmeellistä. Omenapuu kukki pikakelauksella ollen kerrankin parhaimmillaan juuri kevätjuhlapäivänä. Pakko oli pitää pienet puutarhajuhlat silloin ystävien kanssa omenapuun katveessa (turvavälit, Mamista valmiit salaatit noutaen, kuohista kilistellen). Kesä korkattuna!
Avokadon siemen lähti itämään vesilasissa, kasvatti kunnon juuren, jonka jälkeen mullassa ryhtyi kasvattamaan vartta. Jännittävää!
Elämä on!
Celia C
En ole koskaan laittanut avocadon siementä kasvamaan, vaikka syön niitä pussin toisensa perään. Voisi kokeilla sitäkin…
Näin vilaukselta tämän haasteen jossain mutten syventynyt sen enempää – mutta tämähän onkin kiva. Ja kuten sanoit, tarpeeksi yksinkertainen. Kauhistuttaa ne, missä on kymmeniä kohtia pureksittavaa ja mietittävää.
Aika monen voisin allekirjoittaa, kuten Levikset (=farkut), latte, Iles de Lerins (vaikken ole siellä ollutkaan, mutta kuulostaa ihanalta ja onhan Ranskassa!), lohi, lupa olla oma itsensä.
Kesän korkkaus omenapuun katveessa <3
Aurinkoista kesän alkua sinulle <3
Enpä ollut itsekään tajunnut ennemmin (kun en todellakaan mikään viherpeukalo ole), että miten jännittävää (ja malttia vaativaa) puuhaa tuollainen siemenestä kasvattaminen on. Usko meinasi loppua moneen kertaan (eihän tämä idä ikinä, no nyt se ainakin kuolee mullassa ja mätänee yms). Mutta: olkoon tämä poikkeuksellinen sitkeys kunnianosoitus avokadolle, josta mekin pidämme kovasti!
Ei ole yllätys, että yhteistä löytyi – toteammehan me sen jatkuvasti 🙂
Kiitos mukavasta kommentistasi ja leppoisaa kesää sinulle <3
Tämäpä oli kivaa luettavaa. Tykkään kirjainleikeistä. Niitä on mukava pyöritellä joskus mielessä. Monesta asiasta ollaan samaa mieltä. Farkut minunkin lempi housut (olleet niin kauan kuin muistan). Lohta tulee syötyä kaikista eniten, vaikkakin tykkään kaikista kaloista. Olispa ihana, jos omalla pihalla olisi kukkiva omenapuu. Ehkä sitten joskus. Laitoin avokadon muistaakseni viime syksynä juurtumaan, mutta minulla se ei onnistunut. Pitää yrittää uudelleen. Elämän tärkeimpiä asioita: lupa olla oma itsensä. Se tuo tasapainoa ja mielenrauhaa. Ihmisten arvostelu raivostuttaa minua. Miksi emme salli erilaisuutta? Yritän itse suhtautua ihmisiin suvaitsevaisesti ja hyväksyn erilaisuuden, sillä se on rikkautta. Tosiaankin se tunne on ihana, kun saa olla ihan oma itsensä, juuri sellaisena kuin on, ilman naamiota. Ihania hetkiä omppupuun alla.
Aika harvoin tartun näihin kiertäviin haasteisiin, mutta tämä jäi jostakin syystä takaraivoon ja sitten mulla oli nuo omenapuun ja avokadon kuvat, joihin en nyt mitään jonnenjoutavaa muuta halunnut kehittää, niinpä päätin yhdistää ne näin.
Kiitos niin paljon, Mari, kun jätät käynnistäsi kommentin – niin mieltä lämmittävää <3 Ja hei - meillähän on paljon yhteistä 🙂
PS. Malttia avokadon kanssa - homma etenee tosi hitaasti...
Saitpa näihin kivat ja harkitun järkevät vastaukset aikaiseksi.
Moneen kohtaan voin samaistua. Erityisesti lempeys on ominaisuus, jota ihmisissä arvostan ja jollainen itsekin haluan olla. Luotettava itsestäänselvästi siinä sivussa.
Lemmikit on ihania ja lohisalaatti myös. Ja pienet vipeltäjät Leppikset.
Avokadon kasvattelu on varmasti palkitsevaa. Ehkä jonain päivänä teillä kasvaa kokonainen puu puutarhassa (vai kasvaako avokadot pensaissa?).
Iloista kesämieltä CC <3 (mua vähän nyt kyllä hämää, että sukunimesi alkaakin L:llä. eikä C:llä :))
Kiitos vaan Annukka inspiraatiosta! Sun vastaukset oli mukavaa luettavaa ja jäi tosiaan takaraivoon tuo haaste vaikken yleensä sellaisiin tartu. Niin ja mun tyttönimi myös alkaa K:lla, joten tuli siinä samassa miettineeksi niitäkin. Hih, yllättäen mun etunimenikin muuten alkaa jollakin muulla kuin C:llä 😉
Kun ei avokadolle ruvennut tapahtumaan mitään, googlettelin ja löysin sivun, jossa sanottiin ettei maksa vaivaa kasvatella, että on niin hankala ja ruma kasvi. Se innoitti jatkamaan! Laitan sitten joskus kuvan siitä rumiluksesta 😉
Aurinkoista kesäpäivää toivotellen <3
Ihana postaus 😍
Ja arvaa mitä – korona vei mun avokadot, monta on, mutta kaikki kasvattavat vain juurta.
– Voot!
Mietin ja pyöritin lasia kädessäni. Ei taida tulla mitään. Onneksi sun on onnistunut. Hienoa! Mun homma ei etene, joten vieläköhän ehtii ostaa uudet avokadot? En tiedä.
Tuo farkkujuttu osui sopivasti. Mietin juuri omia farkkujani – ostin nimittäin farkkumaton ja -tyynyn. Olen säästänyt farkkuja tätä varten, mutta nyt ostin valmiin. En tiedä, voisinko olla rakastuneempi kuin olen 💙💙💙
Juu, ensin kasvattaa vaan juurta, mutta siemen halkesi samalla ja siellä sisällä oli nähtävissä hentoinen viherrys. Silloin jo siirsin multaan niin, että puolet taas siemenestä näkyvissä. En oikein uskonut silmiäni, kun alkoi pukata vartta oikein vauhdilla. Kokeilehan vielä!
Farkut ovat rennot ja kotoisat – mattossa ja tyynyssä kuulostavat just myös hyviltä <3
Mukavaa viikonloppua, Titta <3