Joulun jälkeen on tapanani ns. puhdistaa pöytä ja ryhtyä vimmalla odottamaan kevättä. Tänä vuonna päätin rauhoittaa tilannetta. Hidastaa ja keskittyä siihen, mitä on. Tässä ja nyt.
Koska totuus on, että kevät on turkasen kaukana.
JOULUN JÄMÄT
Huomasin, että joulun vimmaisesta raivauksesta jotain oli jäänyt jäljelle. Kristallimaljaan paperiruusut, jotka toimivat plaseerauksessa joulun kattauksessa. Tarjottimen reunaan yksi vanha kuusenkynttilän nipistin. Lasivitriinin päälle vanha kilikello. Maljakkoon kanelitangot ja eukalyptuksen oksat kynttilöiden kanssa.
Ja ehkä joku rauha mieleen.
MARIMEKON KUOSEJA KEITTIÖSSÄ
Edellisjouluna oivalsin suht edullisen tavan piristää keittiön pöytää. Silloin hankin ensimmäisen puolen metrin palan akryylipintaista kangasta kaitaliinaksi. Tykkään edelleen raskastekoisesta pöydästämme aivan hurjasti. (Tässä pöydän tarina.) Vuosikymmeniä se on ollut lähinnä ilman mitään liinaa, koska en ole halunnut peittää sen eläväistä pintaa. Mutta tuollainen 0,50 x 1,45 tuntuu toimivan hyvin – koristaa ja on armollinen jokapäiväisessä käytössä. Ei pesua vaan kevyt pyyhkäisy riittää.
Niitä on nyt sittemmin kertynyt muutama. Ylläoleva kuosi Floristi sopii mainiosti mudan väristen keittiökaappiemme kanssa. Alla oleva Unikko taas tuo ehkä jopa ripauksen ylellisyyttä. Varsinkin jos katan meidän Suomi-kupit kultaisella kahvalla. Unikkoa hommasin kaksi palaa, joten ne voi asetella myös poikittain neljälle sopivaan kattaukseen ja silti jää kulunutta pöytäpintaa näkyville.
Edes jotain, mitä yhä valmistetaan Suomessa.
KUVAMUISTOT KIRJAKSI
Mikä ihana tapa elää matkamuistot uusiksi tässä ja nyt! Siellä ne on ollut hillottuna bittiavaruudessa, unohdettuna – ja nyt helposti uudelleen elettävänä. Tuhansista kuvista valitsimme pari sataa. Hauskaa, terapeuttista – joskin aikaa vievää touhua, sekä valinta että asettelu. Erilaiset layoutit innostivat suunnittelemaan visuaalisia kokonaisuuksia.
Luovuus on hetkessä.
LUMEN LUONTIA JA PAKKASEN PUREMAA
Vaikka en mikään talviurheilufriikki olekaan (enkä näin muodoin odota lunta enkä pakkasta sormet ristissä), on kieltämättä ollut kaunista. Sauvat on otettu kaveriksi kävelylenkeille, se on riittänyt meille. Kamera kulki mukana yhden kerran vaikka sormia palelikin vietävästi.
Kylmät kädet – lämmin sydän.
Takapiha näyttää siltä, että lunta on vielä vappunakin… Huolestuneena kävin ravistelemassa omenapuun oksia, kun lumikuorma kasvoi edelleen.
MINDFULNESS-VINKKI
Todella loistava tapa elää hetkessä, unohtaa arki, sen huolet ja murheet. Palapeli! Olin tyystin unohtanut, miten koukuttavaa hommaa tää on. Muistan, että lapsena sain muutamankin kerran lahjaksi 1000 palan palapelin, jonka parissa kuluikin aika lomalla sitten mukavasti. Valmis tuotos saatettiin sitten vielä liimata tauluksi vaneerille. Päätin ostaa miehelle tänä jouluna palapelin ja siitä tulikin meille mukava yhteinen tekeminen joulunpyhinä. Olimme aivan koukussa hommaan – tää nimittäin ei ollut helpponakki. Laitoimme munakellon soimaan kolmenvartin välein pientä jumppahetkeä varten (hartiat ympäri ja kyykkysarja) – ajantaju katosi nimittäin tyystin. Hauskaa hommaa.
Miehellä hallussa nuotit ja viivastot, mulla muodot ja sävyt.
Pitkästä aikaa ostin sisustuslehden – Vakren. Taidanpa keittää Nespresson sen ja mun kaveriksi.
Tammikuu on jo pitkällä. Eletään hetkessä – myös silloin kun jäät jumiin auton kanssa pettävän lumisohjon keskelle.
Celia C
Upea tuo palapeli. Pitäisi kokeilla pitkästä aikaa palapelien tekoa. Tuollainen palapeli toimii kauniina sisustuselementtinäkin 🙂
Tosi hienoja palapelejä löytyy kyllä nykyään – jokaisen makuun 🙂
Kiva, kun jätit kommentin käynnistäsi, Emilia!
Aika tosiaan rientää huomaamatta ja kohta ollaan jo keväässä. Mulle tämä talvi on sopii ja hanget antaa voimaa. Tykkään hurjasti hiihtämisestä (vaikka suksi ei luista). Katselen luontoa: lumisia puita, eläimen jälkiä, taivaanrantaan laskevaa aurinkoa. Kyllä lumet taas sulaa kevään tullen, joten älä ole huolissasi.
Ostan aina jouluksi lapsille palapelejä. Oikeastaan sen vuoksi, kun muistan miten kiva niitä oli koota. Pari vuotta sitten meillä oli työpaikan kahvipöydällä palapeli ja jokainen teki siitä pienen osan. Välillä oli vaikea irrottautua siitä.
Kauniita hetkiä sinulle<3 ja terveiset Rukan hiihtoladuilta.
Hyvä hetki tänään työpäivän jälkeen, kun kaivoimme miehen kanssa polkua takapihalle ja lapioimme terassin kivetyksen näkyviin. Aurinko paistoi – se antoi jo lupauksen siitä, että pian täällä juodaan kuppi kahvia. Mutta ei vielä – pakkanen nipisteli sen verran poskipäitä. Kaunista oli. Jätimme pihan muuten koskematta, kun puuterilumi näytti niin suloisen pehmeältä. Niinhän se on: nyt on tätä ja hetken päästä kevät. Tosin minulle aina liian kaukana.
Teillä on ollut varmaan upeat kelit siellä Rukalla! Mekin olimme Etelä-Pohjanmaalla ja sielläkin oli kaunista – valkoista lakeutta silmin kantamattomiin.
Ihanaa lumista sekä arkea että lomaa teille <3