Pitkästä aikaa selailin blogeja. Sieltä löytyi postauksia, jotka inspiroivat tarttumaan samankaltaiseen pohdintaan.
PAIKKA, JOSSA VIIHTYY KOKO PERHE? Keittiössä vietämme varmasti eniten vapaasta valveillaoloajastamme – me miehen kanssa kahdestaan ja silloinkin, kun aikuiset lapset ovat kyläilemässä. Pöydän ääressä me aina istuskellaan ja toimitellaan. Elämä nyt taitaa vaan pyöriä niin paljon ruuan ympärillä – joko kokkaamisen tai syömisen! Muiden huonetilojen käyttö on huomattavan paljon vähäisempää: illalla istumme ehkä pari tuntia yläkerrassa – useimmiten joko tv:n ääressä tai musiikkia kuuntelemassa ennen kuin menemme nukkumaan. Mies on vallannut korona-aikana etätöineen nyt työhuoneen, missä minä vietin aikaa ennen enemmän opiskelujen ja bloggaamisen parissa. Itse teen nyt kotityöni/ mahdolliset etätyöni alakerran olohuoneessa. Muuten me haahuillaan kahden kerroksen välillä edestakaisin, minkä olen muuten todennut mainioksi kuntoiluksi, koska aina jotakin tarvitsemaani on juuri toisessa kerroksessa kuin mitä itse olen! Ja muutenkin kaikennäköistä puuhastelua tuntuu riittävän koko ajan…
PAIKKA, JONKA SOTKUISUUS ÄRSYTTÄÄ ENSIMMÄISENÄ? Kaikki sotkuisuus ärsyttää! Tai ärsyttäisi – mutta en juuri anna sotkujen kertyä. Tai oikeastaan kumpikaan meistä ei anna – paitsi: miehen boksi on kaamea! Boksilla tarkoitan meidän yläkerran vaatehuonetta, josta tehtiin alun alkaenkin miehelle pieni soittohuone, jossa on soittimien lisäksi sitten seinällinen muutakin säilöttävää. Huh. Sitä ovea en useasti aukaise. Muuten meillä on tavarat pääsääntöisesti omilla paikoillaan. Jos jotakin järkkäilen päivittäin niin ne taitaa olla nämä: eteisessä laitan aina kengät heti paikoilleen, keittiössä raivaan pöydältä astiat ja pyyhin pöydän, työpäivän jälkeen siirrän työhön liittyvät paperit ja työtietokoneen pois silmistä, koska muuten niistä on niin vaikea irrottautua henkisesti…
PAIKKA, JOKA KAIPAISI REMONTTIA? No, tähän tulee ikävä kyllä nyt hyvin akuutti vastaus: kylpyhuone, josta löytyi viime viikolla kosteusvahinko. Piti vain ihan pikkuisen fiksata ja sitten selvisi, että luultavasti koko kylpyhuone-sauna-tila täytyy nyt laittaa uusiksi. En vielä osaa nähdä tässä mitään positiivista tai hyvää, tyyliin: saamme uuden kylpyhuoneen ja saunan. Ei – kyllä tämä vielä on ihan painajainen, joka tulee todeksi purkutöineen, sotkuineen, kodin asumiskelvottomuutena, unettomina öinä tilapäismajoituksessa, pyykkivuorina, etätyöongelmina jne jne. En halua ruikuttaa, mutta on tullut jo nyt todeksi ankeana varovaisena suihkutteluna alakerran vessan pytyn ääressä. Peseytymisen mukavuus ja virkistysarvo nolla. Rentouttavat hemmottelut saa nyt unohtaa…
PAIKKA, JOTA HALUAISIT SISUSTAA SEURAAVAKSI? Sen sijaan, että tapahtui tuo edellä mainittu, olisin halunnut työstää meidän tv-/ musiikkihuonetta mukavan jooga/ rentoutumishuoneen suuntaan. Olimme jo alkaneet raivata sinne enemmän lattiatilaa, jotta mahtuisimme molemmat sinne pitkäksemme joogaamaan (jooga kun on tässä koronan takia jäänyt meiltä ihan tyystin). Tavoitteena olisi luoda tilaan hieman joogasalitunnelmaa, ts. karsia kalusteet minimiin, löytää mukavat alustat, hankkia muutama joogatiili ja tyyny, sijoittaa muutama lyhty ja/ tai miellyttävä valo huoneen reunoille, kuunnella laadukkaasta äänentoistosta sopivaa musiikkia tai vaikka aaltojen kohinaa – irtautua arjesta mukavasti kotona aivan päivittäin. Ehkäpä tähän sisustusproggikseen nimenomaan täytyykin nyt tarttua entistä päättäväisemmin, jotta selviää täyspäisenä tuosta tulevasta remontista. Tavoitteena voisi olla jotain tällaista, mistä olen haaveillut jo viime vuoden sisustusmessuilta lähtien…
PAIKKA, JOSSA RENTOUDUT PARHAITEN? Ehdottomasti meidän makuuhuoneemme. Vaikka se on pieni – ja sijoitettu tilaan, mitä ei varmasti ole arkkitehti alunperin ajatellut sopivaksi vanhempien master bedroomiksi – siinä on silti feng shui niin kohdillaan. Makuuhuoneessa, jos missä, feng shui kuuluu ollakin kohdillaan. Huonekalujen sijoittelu, symmetria, materiaalit, värisävyt, pimennysverhot, viileys jne. Pitkään meiltä puuttunut sängynpäätykin on ollut aivan nappivalinta. Joka ilta on ilo ja onni pujahtaa lakanoiden väliin rakkaansa viereen…
PAIKKA, JOHON OLET ERITYISEN TYYTYVÄINEN? Kokonaisuus. Koti, joka on juuri meidän näköinen, persoonallinen, kerroksellinen, kotoisa. Pitkään mukana kulkeneita esineitä ja huonekaluja, joilla on tarinansa ja jotka kestävät aikaa. Silloin tällöin hienosäädettyjä näkymiä ja asetelmia, joissa silmä lepää tai mieli virkistyy. Viime keväänä postasin 8 sisustusideaa, joihin olen erityisen tyytyväinen. Käy kurkkaamassa linkistä. Niitä en nyt toista tässä. Kyllä ne kaikki edelleen ovat mieleen. Tässä tämän hetken asetelmia…
PAIKKA, JOSSA OLETTE, KUN TEILLÄ ON VIERAITA? Keittiön pöydän ääressä aina aloitamme ja… siihenhän me sitten huomaamme tunteja myöhemmin jämähtäneemme 😉 Pöydän äärellä sitä vaan on parhaat edellytykset vuorovaikutukselle ja seurustelulle! Katsekontaktit onnistuvat luontevasti, keskustelun aiheet pysyvät yhteisinä, kaikkien huomioiminen on helpompaa jne jne. Myös se, että meidän ruokapöydän tuolit ovat niin älyttömän hyvät istua, saattaa vaikuttaa siihen, ettei ole tarve siirtyä muualle. Ne ovat sopivan pehmeät, silti selkää tukevat, hyvin mitoitetut. JOS keskustelun aiheet sitten eriävät, esim. tyypillisesti naisväen ja miesväen juttuihin, toinen porukka saattaa siirtyä viereiseen, näköyhteyden päässä olevaan olohuoneen kahvipöytäryhmään. Niinä harvoina kertoina, kun meillä on ollut vieraina ystäväpariskunta koronavuoden aikana, olemme siirtäneet makuuhuoneesta pienen sivupöydän toiseksi pöydäksi olohuoneeseen, jolloin olemme voineet istua hyvin väljästi olohuoneessa kahvikupin tai kuohislasin kera. Keittiönpöytä – vaikka onkin 1m x 2m, on tuntunut liian ahtaalta nykytilanteessa…
PAIKKA, JOSTA ON PARAS NÄKYMÄ (SISÄLLE TAI ULOS)? Olen ennenkin postannut näkymistä eli vistoista huoneesta toiseen. Kiinnitän niihin paljon huomiota, koska hahmotan ensin aina kokonaisuuden/ tunnelman ennen kuin tarkennan yksityiskohtiin. Meillä pidän eniten näkymästä sohvalta makuuhuoneeseen (erityisesti tuollaisesta puolinäkymästä, koska se on mielenkiintoisempi niin – sängystä näkyy vain aavistus). Nojatuolista keittiöön (ehkä siksi, että se olohuoneen kanssa muodostaa meidän ainoan läpitalon näkymän). Yläkerran aulasta työhuoneeseen (se vaan on niin onnistunut, persoonallinen, kutsuva työhuone).
Ulos taas katselen mieluiten keittiön ikkunasta. Pidän erityisesti naapurin mansardikattoisesta talosta. Lisäksi minusta on kiva vilkutella naapureille, jotka hakevat postia tai muuten kävelevät ohi – jotkut ovat jopa oppineet vilkuttemaan takaisin 😉 Muidenkin huoneiden ikkunoista näen vanhaa perinteistä puutaloaluetta, joka hivelee silmiäni. Rauhoittaa mieltä, vaikka kaupungissa asutaankin – keskellä vanhaa idylliä kuitenkin…
Tartu sinäkin näihin pohdintoihin, jos siltä tuntuu – tai kerro kommenttikentässä omia mietteitäsi!
Celia C