Huhtikuu on kuukausista julmin. En oikein tiedä, mihin kaikkeen se viittaa, mutta minulle se tarkoittaa mm. julmetun pitkää kesän odotusta. Ei millään malta, kun haluaisi jo tuntea lämpöä iholla ja väri-iloittelua ympärillä. Joskus sitten täytyy ottaa tällainen varaslähtö.
Kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja ilma henkäilee jo kivasti kesän lailla, vesi nousee arvoon arvaamattomaan. Se tuntuu saavan kaiken huomion – ansaitusti. Se tuo iloa ja vilvoitusta. Saa ihmiset kerääntymään sitä katselemaan. Rauhoittavaa ja inspiroivaa samaan aikaan. En osaa ajatella aurinkoa ilman, että lähellä olisi vettä tavalla tai toisella.
Sometimes you just can´t wait for the sun to warm you up here in Finland. So you just need to fly south. And I always think that sun and water mix nicely together. Can´t think one without the other. Manmade water elements in the middle of the city.
Mutta suurimman palvonnan kohteena tietenkin kauniisti sinivihreänä kimmeltävä Välimeri. Uimarit olivat vielä vähissä (me toki uskalsimme), mutta palvojia riitti. Asenteesta riippuen osa bikineissä – osa toppatakissa, farkuissa ja nilkkureissa.
But mainly you want to have the sun and the sea. Beautiful blue Mediterranean Sea. Not many dared to swim (we did), but all enjoyed the beach, some wearing bikinis – some warm down jackets and boots.
Väri-ilottelua 🙂 satamassa. Hymy herkässä.
Happy, happy life at the port. This color boats must be happy ones.
Juu, joku varmaan tunnistikin, että Nizzassa oltiin – paistoi aurinko ja maistui elämä!
Yes, we went to Nice – the sun was shining and the life was good!
Celia C, sun-vitamin boosted 😉