Moneen kertaan olen tunnustanut olevani hyvin vaatimaton ellen suorastaan kelvoton puutarhuri. En siis voinut edes laittaa otsikkoon, että ”puutarha”, koska kenenkään oikean puutarhurin mielestä se ei varmasti täytä sellaisen kriteerejä pienemmissäkään määrin. Rivitalon takapihahan se on (oisko 7X8m?) – mutta se on meidän oma 🙂 Positiivisesti kuvailtuna se on erittäin rento paikka, jossa on nähtävissä kaikki tarvittavat ulkokodin toiminnot – pienemmässä mittakaavassa vain. Täältä löytyy se (vielä) rennompi versio keittiöstä: grilli ja iiiissooo ruokapöytä keräilyerä-tuoleineen. (Ulos jos minne sopii mielestäni kaikki kierrätetty ja rento – paljon puuta ja rautaa, mutta meille ei polyrottinkia eikä muovia…) Lisäksi rennompi versio olohuoneesta: keinu ja adirondack-tuoli tyynyineen. Se että kyse on ulkotilasta – siis puutarhankaltaisesta tilasta – välittyy ehkä (?) yhdestä puusta: omenapuu (love it <3), palasta vihreää nurmea (tämän osuus on pienentynyt koko ajan) ja mini-mini-ryytimaasta, jossa on muutama yrtti.
I´m not much of a gardener… So I don´t have a garden but more like a back yard. Very small and relaxed place with a kitchen area (a barbecue and a table) and a living room area (a swing and an adirondack). One apple tree, a small piece of lawn and a tiny space for herbs. But that back yard is very much essential for us when the weather is good. Lucky us – we have been eating out since Vappu (first of May).
Noh, tämä pieni takapihamme on meille kovin tärkeä, koska elämä siirtyy sinne heti kun kelit antavat myöden. Ihanaa, kun nyt jo vapusta asti ilmat ovat sallineet ns. ulkoruokintaan siirtymisen. Kalusteet ja muut rekvisiitathan raahasin sinne jo ensimmäisten auringonsäteiden kiusoiteltua maaliskuussa. Monet lumet tulivat niskaan sittemmin. Pihan fokus-pisteenä on siis vanha toissa kesänä pihakirppikseltä ostettu jatkettava ruokapöytä, jonka kansi on sivelty saunasuojalla harmaaksi, jotta se kestäisi ulkosalla. Viime kesänä se oli meillä jopa ihan taivasalla. Halusin sen välttämättä omenapuun katveeseen. Ai, että se oli kaunis ja romanttinen siinä. Mutta siinä ikävä kyllä kärsi sekä pöytä että nurmi sen alla, joten nyt annoin periksi ja jätin sen katoksen alle laatoitukselle. Tykkään siitä kovasti ja toivon, että se kestäisi vielä ainakin muutaman kesän, vaikkei siis mikään ulkokaluste varsinaisesti olekaan. Ympärille on kertynyt pikku hiljaa sekalainen sakki taitettavia tuolia.
The table is from garage sale for some years ago. Along with different kind of chairs.
And under the apple tree last August. Viime elokuussa omenapuun alla.
Omenapuumme on kääpiömallia, jotta se ei täyttäisi koko pihaamme. Taisimme sen istuttaa jo ensimmäisenä kesänämme täällä. Pakkohan oli yksi tuoli sen katveeseen tänäkin keväänä kuitenkin sijoittaa. Joskos siinä voisi kaffekupin kanssa istahtaa unelmoimassa…
Aivan silmissä on lehtisilmut pullahtaneet esiin – pian, pian on jo omenankukkien aika. Onko mitään kauniimpaa?
See – the apple tree is alive. Soon it will blossom <3
Olemme pikkuhiljaa kattaneet pihaa kivillä, jottei edes tulisi paineita viljellä ja kasvattaa tai puutarhoida siellä mitään. Valmiina siellä oli niitä niin tavallisia betonilaattoja katoksen alla. (Emme ole vielä poiskaan niitä ottaneet vaikka routa on niitä moukaroinutkin.) Lisäksi olemme tuoneet liuskekiviä keinun alle ja kulkureiteille (kun ei se nurmi niissä nyt ainakaan menesty), vanhoja tiiliä rajaamaan ja jäsentämään pientä piha-aluettamme ja sen toimintoja. Ja sitten vielä muutamia isoja luonnonkiviä siellä täällä. Niin ja sitten vielä yksi hitosti painava vanha porraskivi kärrättiin meille ystävien naapureilta, kun mun mielestä se oli aivan mahtava ja he olivat teettäneet uudet raput eivätkä sitä tarvinneet. Siinä me nyt sitten seisotaan aina, kun juorutaan aidan yli ihmisten kanssa. Juorukivi siis. Ja tuo pyöreä kivi tuo siihen zen-tunnelmaa, jota voi tuijotella.
Different kind of rocks, stones and pebbles find their way to our garden. This is a step stone of an old house and now our gossip stone – for we stand on it while we talk with people over the fence 😉
”Ryytimaa” on kaivettu vanhan tiiliseinämän eteen. Ainut sitkeästi talven yli jaksanut oli ruohosipuli – mikä oli sinänsä iloinen yllätys, että jotain sentään. Keväällä ehdin jo innostuksissani tunkea maahan myös rosmariinin ja timjamin, mutta eiväthän ne tuota menneiden viikkojen takatalvi-tykitystä kestäneet. Joten uusiks meni.
Taulun ryytimaa tulee vanhasta runosta/ laulusta, jonka lapsuudestani muistin. ”Äilin yypimaassa” minä lauloin ja joskus myöhemmin selvitin, että äidin ryytimaasta siinä piti laulaa 🙂 (Muistatteko: tiu tau tilhi, äidin ryytimaassa…?)
Chive is also alive surviving winter 🙂
Vesiaihekin täytyy tietenkin olla – ha meidän rennompi versio: rännin alle vähän koristekiviä ja aina sateella toimii upeasti. Nuo mustat muovimaljat on aika kökköjä muuten nimittäin… Kivien vain pitää olla suurempia kuin nuo reiät, ettei mee veden mukana…
Our water fountain: some decorative rocks under the gutter – works when it is raining 🙂
Siniset helmililjat vaihtuvat ruukuissa aina vaaleanpunaisiksi pelargonioiksi. Ennen kukkani olivat aina valkoisia, mutta nyt jo vuosia sinisiä keväällä ja vaaleanpunaisia kesällä.
Summer flowers are always pink.
Ja vielä mielestäni yksi esiteltävä pakollinen elementti: tuulikello! Tykkään tästä meidän bambuisen version rauhoittavasta kuminasta. Ja kauniisti harmaantunutkin se on.
Wind chimes bring you peace.
Voisi ajatella, että minä vitsailen, mutta kyllä minä olen tosissani, kun sisustan.
Täydestä sydämestä, mutta rennosti – pilke silmäkulmassa,
You might think I´m just kidding, but I´m not. With all my heart I love laid-back, relaxed ways of decorating,
Celia C