Vuoden harmain päivä 16.11.! Ihanaa, että siitäkin on nyt tehty juhlapäivä. Tykkään moisesta sarkastisesta ideasta. Juhlia ja positiivista asennetta ei ole koskaan liikaa – pimeässä marraskuussa ainakaan!
Teimme treffit vanhojen ystävien kanssa eilen Tiirikkalaan ja siemailimme ”päivän menun mukaiset harmaat”. Siinä jutustellessa päivästä tuli tosiaan paljon valoisampi ja ajatukset kääntyivät kaikkeen mukavaan. Huomasimme olevamme kiitollisia niin monesta asiasta. Kuten siitä, että kummankin perheen tyttäret puolisoineen viettävät nykyään paljon aikaa neljästään uudessa kotikaupungissaan. Lapsuuden ystävistä onkin tullut nyt aikuiset ystävät. Skoolasimme sille!
Vanha viisaus on, että vanhemmiten on aina vaan tärkeämpää, että sinulla on joku ystävä, joka on tuntenut sinut jo lapsena/ nuorena.
Viikot ovat olleet jokseenkin hektisiä. Olen aloittanut työn ohella taas opiskelun, joka onkin sitten innostanut ja työllistänyt oikein kunnolla. Entisten opiskeluaikojen tavoille uskollisena saatan istua odottamattoman kauan tehtävien parissa niin että unohdan kaiken muun – jopa syömisen. Täytyy kai ruveta laittamaan herätyskello soimaan ja muistuttamaan tauoista. Tosin kyllä tässä on ihan muutakin kuin opiskelua ja töitä ehditty tekemään. Mm. vietetty kivat taloyhtiön 15v-juhlat, kokkailtu ystävien kanssa (mm. foccaciaa ja ramen-keittoa), ihasteltu ruskaa ja oltu lomareissulla Nizzassa (josta rantakiviä ja katukuva muistoina kotiin).
Eilen sitten havahduin oikein kunnolla joulun lähestymiseen ja siihen, että tunnelmaa täytyisi todellakin jo pikkuhiljaa alkaa viritellä. Odotus on kutkuttavinta ja määrittää joulunpyhienkin tunnelman. Hommassa täytyy olla tunnetta mukana.
Kiipeilin valosarjojen kanssa tuoleilla miehen otsan kurtisteluista huolimatta. Olen kuulemma aina kun vain silmä välttää seisomassa tuolilla. Ei pitäisi. No: makuuhuone, olohuone ja keittiö saivat jo osansa – tähtiä, palloja ja sydämiä. Aikaisempiin vuosiin nähden olen jo pahasti myöhässä 😉 Mutta just nyt on hyvä näin.
Tänään ehkä levitän koko joulukoristearsenaalin telkkuhuoneen lattialle ja valitsen ne, mitkä tuntuvat sopivan tähän hetkeen. Ei liikaa. Silti saa alkaa näyttää jo joululta. Meidän koti vaan on sellainen – oikeastaan aina – talvinen joulukoti taljoineen ja lyhtyineen. Se pelastaa meidät marraskuussa – pimeydeltä, synkkyydeltä, kaamokselta. Taitaa sopia siihen paljon puhuttuun hyggeilyynkin.
Iloa ja valoa just nyt Sulle <3
Celia C
Celebrating the greyest day of the year! Need to start bringing light and happy moments to life by meeting friends more and planning for Christmas.
Huomaan tänä vuonna varmaan ensimmäistä kertaa ikinä miettiväni valosarjoja jo näin marraskuussa. Ei tosin ole edennyt vielä mihinkään se mietintä, mutta pelkällä ajatuksen tasolla se on jo paljon, koska yleensä laittelen kotia vasta vähän ennen sitä j:llä alkavaa ajankohtaa, jota pakoon ei tunnu pääsevän enää oikein missään 🙂 (ei pidä ymmärtää tätä väärin, koska en ole joulun vastainen henkilö ollenkaan, enkä varsinkaan halua pilata todellisten jouluihmisten iloa, mutta silti huokaisen helpotuksesta, kun maailmaan mahtuu taas muutakin :)).
Teillä tosiaankin on tunnelmallinen talvikoti ja sulla niin varma oma tyyli, että voin vaan kuvitella, kuinka lämmin tunnelma teillä vaan lisääntyy pimeyden ja valosarjojen myötä.
Täytyy tästä itsekin ryhdistäytyä ja tehdä asialle jotain :).
Tunnelmallista pimeän aikaa CC <3
On kyllä niin pimeää, ettei riittänyt ihan ne valosarjatkaan… Pakko oli hakea uusi lattiavalaisinkin, että näkisi tehdä jotakin (puuskahdus). Joka tapauksessa tästä pimeydestäkin on nyt vaan otettava irti paras mahdollinen – tietoisesti puuhastella mukavia asioita ja tunnelmoida. Usko tai älä pieni joulutus voi piristää 😉 Ja aivan pian sitä saakin ruveta odottamaan jo kevättä – teillä puolestaan on juuri siihen sopiva raikas keväinen koti!
Kiitos, Annukka, kun jätit mukavan kommentin – sekin lämmitti mieltäni kovin.
Lämpimin terveisin <3 CC