Huonekalu, jolla on tarina. Osa 5/5: Baarituoli / Furniture with a story 5/5

Donatellon vaateliikkeen loppuunmyynti vuonna 2014. Mies löytää kauluspaitoja ja minä tuolin!

Niin tyypillistä. Muiden kuin huonekaluliikkeiden kalusteet ovat mielestäni usein tosi kiinnostavia. Silloin haluaisin viedä kassalle kaikenlaista ei-myynnissä olevaa tavaraa – pöydän, tuolin tai lasitelineen ravintolasta, radion, naulakon tai pukukopin verhon vaateliikkeestä jne. Kun tulimme Donatelloon, niin totta kai vaatteita munkin piti etsiä. Mutta kun näin tuolin, muu unohtui. Tällä kertaa kävi kuitenkin tuuri, kun se oli oikeasti kaupan. Hintaa ei ollut näkyvissä, mutta sekin selvisi yhdellä puhelinsoitolla ja oli mielestäni varsin kohtuullinen. Tuoli tuntui tosi laadukkaalta, miellytti muotoilultaan silmää ja bonuksena siihen liittyi tarina. Minä näin nimittäin tuolissa baarituolin, mutta se oli ollut itseasiassa Donatellon omistajan, vaatesuunnittelija Arto Elovirran työtuoli tämän työhuoneessa. Tuolin kaupanpäällisenä tuli siis roppakaupalla luovuutta, inspiraatiota ja tyylitajua 😉

Unfortunately one very high fashion clothing store had its final sale. Fortunately my husband found some good bargain shirts and I found a chair. It had been the owner´s and designer´s Arto Elovirta´s chair. He had been sitting on it while designing so I figure I gained some creativity, inspiration and style with that chair 😉

DSC01534

Hienoa, siinä on naarmuja – elämisen jälkiä!

DSC01533

Tukeva jalkaosa.

DSC01535

Lisäbonuksena se, että tuoli on ”lähiruokaa”. Eli se on Turun Teräskalusteen valmistama. Brändi on siis Steelman. Ehkä jossakin vaiheessa hankimme toisenkin tällaisen.

It´s a product of Tuteka, Turun Teräskaluste, brand name Steelman.

Tämä kelpaa kyllä sisällekin.

DSC01530

Sijoituspaikka uudelle baarituolille oli heti tiedossa. Meillähän oli jo parvekkeella mieheni seetristä tekemä baaritiski. Idea baaritiskiin meille tuli siitä, kun usein notkuimme parvekkeen reunalla -kuin baarissa – tutkailemassa maailman (=ohikulkijoiden) menoa. Tukevaan tiskiin on nyt mukavampi nojata ja siihen saa ne skumppalasitkin 🙂 Baarituoli oli siis siihen kiva lisä.

It was placed on our balcony where there already was a bar table.

DSC01514

Nyt sen kaverina on meidän vanha kirppislöytö. Ei niin samaa maata, miellyttää silmää kyllä muuten. Kylläkin vähän liian matala, mutta toimittaa paremman puutteessa asiansa. Baarituoli-radar on aina päällä, kun kuljen kirppiksellä. Parvekkeelle sopivaa muuta vaihtoehtoa ei ole vielä löytynyt.

DSC01515

Kyllähän täällä viihtyy. Tänäänkin paistaa aurinko niin makeasti 🙂

DSC01539

Oiskos kuohuvan paikka?

DSC01536

Kattaus työpäivän jälkeen – aurinko vielä tarpeeksi korkealla…

DSC01540

Malja auringolle ja keväälle!

Sun and spring – we drink to that!

Celia C

PS. Olisi kiva kuulla, jos tämä juttusarja herätti sinussa samankaltaisia tunnelmia. Jos sinulla on huonekaluja, joilla on tarina. Jos  sinulla on huonekaluja, joista et halua koskaan luopua. Alla voit kommentoida vaikkapa nimimerkillä, sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Tai vinkkaa minulle niin tulen lukemaan sinun blogiasi.

6 Comment

  1. Linda says: Vastaa

    Ihanaa, kun aurinko paistaa ja parvekebaarikausi alkaa – kippis sille! 🙂

    1. Eikös vaan 😉 Lasitettu parveke on hieno homma – kevät aikaistuu ja kesä pitenee kummasti.
      Nyt nautitaan auringosta, lupasivat taas pohjoisnavan tuulia loppuviikolle… grrrr.

  2. Vau mikä tuoli ja vau mikä baari! Siinä kelpaa nautiskella skumpat ja katsella ihmisiä. Minä join eilen ekat terassikahvit kotipihalla ja vitsit että tuntui hyvältä taas tauon jälkeen. Harmi vain, ettei tänään ole tuohon kotikahviterassille enää asiaa. Sen verran vilpakkaa on taas. Mukavaa viikkoa!

    1. Kiitos, Anu. Hyvä, että edes sai tuollaisen hetken lupauksen auringolta ja lämmöltä keväästä ja kesästä. Täytyy vaan niin osata heti tarttua tilaisuuteen, kun sellainen tulee…Mukavaa viikonloppua pohjoisnavan tuulista huolimatta!

  3. Todellakin kippis upealle löydölle! Kumpikin jakkara on upea, mutta jotenkin tosiaan tuo tarina korkeamman baarituolin löytymisestä vei sydämeni. Kalusteiden hauskat muistot (niiden hankkimisesta tai muuten vain) tuo niille jotenkin lisää tunnetta ja ”syvyyttä”.

    Ja hei, kiva kun kävit blogissani, että löysin tänne. Jään ehdottomasti mukaan lukemaan juttujasi 🙂

    1. Kiitos Jutta kivasta kommentistasi ja vierailustasi! Kyllä se vaan on niin, että esine on enemmän kuin esine, kun sillä on tarina.
      Ja ehdottomasti seuraan myös teidän kodin tapahtumia 🙂

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.