Mikä viikonloppu – mikä keli! Aivan pihalla kaiken aikaa…
Tärkein varusteeni on ollut suuren suuri lierihattuni. Se varjostaa niin sopivasti kasvot – pisamia on ehtinyt tulla nimittäin aivan riittämiin 😉 Mun lempipaikka on tämä aurinkotuoli. Tosin siinäkin viihdyn enemmän, kun se on vielä/ jo varjossa…
Perfectly sunny and warm weekend and we were out all the time. My favorite place is here with this huge hat on. I think I have the right amount of freckles already 😉
Mies taas viihtyy keinussa. Purjekatos suojaa liialta auringolta ja tuulikello soi rauhoittavasti. Keinun tekstiilit ovat jääneet vielä merelliseen tyyliin vaikka muualla on muutosta tapahtunut vuosien varrella. Olkoot se meidän vene edelleen 😉 Minä ainakin tulen merisairaaksi, kun keikun siinä liikaa…
My husband likes the swing – he does´t get seasick as quick as me. The sail gives shelter and the wind chimes peace.
Grilli on ollut kovassa käytössä tänä kesänä. Perinteinen hiiligrilli raikaa. Huomaa meidän ihana kirppislöytö, Palosanko, paloturvallisuutta tuomassa.
BBQ has been hot frequently. Notice the water buckets for fire safety.
Edellisen omistajansa keittiön pöytä, meidän puutarhapöytä, on katettu vähintään kaksi kertaa päivässä. Radiosta kuunnellaan leppoisaa kesämusaa. Nämä kirppikseltä vitosella löydetyt taittotuolit ovat mun suosikit meidän puutarhatuolikokoelmassa. Aikaisempi tiikkipöytä on saanut väistyä. Värimaailmaan on tullut nyt vanhaa puuta, ja tuolien myötä vihreää.
The table was found at a garage sale and chairs have been collected here and there. At least twice a day we have eaten out.
Auringon lisäksi meillä on myös oma kuu (Q). Q:n ja rosmariinin välissä oleva rautainen tolpankoriste on ainut ns. jätelavalöytöni. Tai siis niitä on kaksi. Ne ovat peräisin taloyhtiömme tontilla sijainneesta aikaisemmasta rakennuksesta ja olivat menossa kaatopaikalle. Olin oikealla hetkellä paikalla ja sain ne rakennusmiehiltä.
Omenasato näyttää hyvältä tässä vaiheessa. Luonnon ihme – juuri äsken puu oli täynnä kukkia. Omenapiirakkaa luvassa.
I quess we will have some apple pie in August.
Pikkuiseen pihaamme mahtuu monenlaista hyvää mieltä tuovaa. Myös pala Japania? Liuskekivipolku vie grillille ja yrttimaalle.
A bit of Japan? The path leads to BBQ.
Naapurin puoleista aitaa on jatkettu Adalmiinan helmestä muinoin ostetulla, jo kovasti kärsineellä risuaidalla sekä tuttujen pois heittämällä vanhalla aidan pätkällä. Tämä nyt on suoraan sanottuna rakennettu estämään taloyhtiön lasten juokseminen ympäri taloa pienten takapihojemme läpi.
Garden tools and some more fence to stop kids running thru…
Meidän piha – pieni ja soma, ikioma 🙂 Niin kiva olla ihanasti pihalla. Ei me ihan vielä kyllä kerrostaloon muutetakaan.
Very much hooked on our little back yard – maybe we don´t move anywhere for a while…
Celia C
Hih. Mun mies tykkää kanssa istua vain ja ainostaan puutarhakeinussa, jonka itse olisin valmis hävittämään, koska se on sellanen kaikkien peruskeinujen äiti, mutta mieluummin pidän miehen ja keinun kuin otan sen riskin, että lähtee ukkeli keinun mukana 🙂
Ootte saaneet pieneen pihaan mahtumaan paljon kaikkea mielenkiintoista. Mua houkuttaisi kanssa joku japanilaistyyppinen juttu. Mieluiten sellanen hiekkalaatikko tai -allas tai joku, jossa olis vaaleaa hienoa hiekkaa, johon vois pienellä puuharavalla piirrellä kuvioita. Mutta voin vaan kuvitella, miltä sellanen näyttäis näitten viimeaikaisten rankkasateitten jäljiltä. Plääh. Ehkä pitää harkita sellasta terassille katon suojiin.
Samaa mieltä – pidetään keinu ja mies 🙂
Mua rauhoittaa tuo japanilainen osuus erityisesti ja tykkään fiiliksestä astella noita kiviä pitkin ”meidän kesäkeittiöön” eli grillille. Pari kertaa ollaan raavittu valkoiset kivet ylös, pesty ne ja aseteltu uuden suojakankaan päälle. Jostain kummasta sitä kertyy multaa ja siemeniä kivien joukkoon ja saa ne näyttämään likaisilta… Eli vähän työtä vaatii – ja hullun hommalta vaikuttaa – mutta silti sen arvoista 🙂 Katon suojassa toimisi varmasti paremmin.
Kiitos kommentistasi ja aurinkoa päivääsi!