Epävuodenaikaa on pidellyt syksystä saakka. Ei oikein ole tiennyt, mitä odottaa – on ollut syksyä-talvea-kevättä sekaisin tai välillä ei oikein mitään niistä. Mutta nyt kyllä todellakin odotan KEVÄTTÄ! Eri asia on, miten kauan tätä soutamista ja huopaamista taas riittää.
Mutta mutta, meillähän on olemassa vain tämä hetki. Tämä yksi hetki kerrallaan. Ei parane unohtaa sanontaa siitä, että ”elämä tapahtuu, kun teemme muita suunnitelmia”. Senpä vuoksi olen taas kovin kirkastanut itselleni (ja vähän muillekin 😉 ), että joka päivä tulee lueskella jotain mukavaa (ja unohtaa masentavat uutiset ja asiat), kuunnella lempimusiikkia ja tanssia, katsella silmiä hiveleviä, inspiroivia kuvia tai maisemia ja vielä: sanoa lempeitä sanoja läheisille. (Tämä ohje on mukailtu teininä päiväkirjaani kirjoittamastani tekstistä.)
Kaikkea tuota edellä mainittua olen yrittänyt muistaa mahduttaa meidän arkeen ja sen lisäksi siihen on mahtunut tällaistakin pientä mukavaa.
Kirppikseltä löydän usein ilon pipanoita!/ Little funny things from flea market
Lähes joka kerta joku esine sykähdyttää. Joskus riittää, että pidän sitä hetken käsissäni, nostalgisoin ja asetan sitten takaisin hyllyyn – toisinaan taas en voi irroittaa. Yllä olevan vinyylilevyn löysin ystävänpäivälahjaksi miehelleni. Levy oli naarmuinen ja rahiseva, Taunon ja Ansan äänet tuskin tunnistettavissa, mutta tuo kansi oli niin vetoavan herkkä. Se sai myös muistamaan, että ensi vuonna olemme olleet 40 vuotta yhdessä. High school sweethearts – now growing old together <3. Löysin muuten sattumalta mieheni yli 35 vuotta sitten armeijasta lähettämän kirjeen, jossa hän kosi minua. Kyllä siinä vähän silmät rupesivat hikoilemaan – Apulannan Sipen sanomisia lainatakseni…
En tiedä kuka on mahtanut pölliä kyltin ja pisti sen nyt kiertoon, mutta käkätin ääneen, kun kiinnitin sen meidän vessan oveen. Ehkä joku meillä ensi kertaa käyvä voi mennä halpaan, kun vessan vieressä on portaat… Joka tapauksessa meitä se yhä hymyilyttää, vaikka onkin ihan puujalkavitsi.
Perinteisempää löytöä edustaa tämä pieni euron maljakko, jonka rallivihreä väri yhdistettynä kultaan huusi pääsyä työhuoneeseemme. Toisella puolella on idyllinen maalaus, toinen on yksivärinen vihreä. Kullanvärisen sifonin vieressä sen on nyt hyvä olla.
Blogituttavan lähettämät villasukat!/ Surprise from a blog friend
Miten paljon iloa tämä bloggaaminen on tuonutkaan elämääni! Niin paljon kaikkea mukavaa: olen oppinut niin paljon, saanut kirjoittaa ja kuvata, tavannut uusia ihmisiä, vastaanottanut kehuja ja kivoja kommentteja. Viime perjantaina vastaanotin aivan supersuloiset villasukat blogituttavaltani, Kastehelmib-blogin Marilta. Ikinä emme ole tavanneet, mutta jotain yhteistä meillä tuntuu olevan, kun olemme toistemme blogeihin tutustuneet ja tykästyneet. Kun sitten satuin kehumaan Marin villasukkia, niin täällä sitä nyt ollaan: supersuloiset sukat jalkoja ja mieltä lämmittämässä 😉 Voi ilon pipanoita!! Kiitos, Mari <3
Huolenpitoa vaativa myrtti!/ Something you need to take care of
Kun ei ole pieniä lapsia eikä kotieläimiä ja silti valtavasti huolehtimiskapasiteettia, niin päätimme kokeilla, josko me oikeasti saataisiin pidettyä hengissä yksi viherkasvi. Tukkimiehen kirjanpito kertoo, että viisi päivää kulunut ja se on vielä hengissä. Lähentelee ennätystä meidän perheessä… Ilon pipanoita siis siitäkin toistaiseksi!
Ystävät skumpalle!/ Bubbly with friends
Ranskalainen tapa piipahtaa ystävien luona alkuillasta aperetiivilla on mielestäni kadehdittavan ihana. Pieni rupatteluhetki poreilevan äärellä ilman sen kummempaa suurta vaivannäköä on just se, mitä me suomalaisetkin tarvittaisiin jokaisena vuodenaikana – mutta ainakin tällaisena rospuuttokautena, kun on siis nämä kohtuu masentavat epäkelit. Lisäiloa tuli ystävien ja poreilevan lisäksi uudesta Marimekon vahakankaisesta kaitaliinasta ja meidän tarkoin vaalituista joulu/juhannus-laseista, joita päätin ottaa käyttöön nyt useammin Design-museo visiitin jälkeen. Kaitaliina-ideaan innostuin, kun jouluksi hankin sellaisen hyvin tummasävyisen (klik) ensin Pentikiltä. Nyt kaipasin vähän keväisempää kuosia: tämä on Puutarhurin parhaat nimeltään.
Ne pienet fiksaukset!/ Get little reparations done at home
15 vuotta asuttu tässä kodissa, joten sellaisia pieniä juttuja kertyy koko ajan. Säleverhot esimerkiksi olivat olohuoneessa vääntyneet ja langat kuluneet osaksi poikki. Kaksi niistä (ikkunoiden välissä olleet, jotka eivät olleet vääntyneet, mutta lankoja repsotti) saatiin onneksi korjauttamalla kuntoon (kaihdinliikkeessä vaihtoivat langat) ja vain yksi takaovessa vapaasti heiluvana (ja siksi vääntyneenä) ollut vaihdettiin kokonaan. Pieni juttu, mutta ilo siitäkin.
Tuulikaappi sai uuden maalin: Ajopuu-sävy tuli nyt sitten sinnekin. Sama maali on myös varsinaisessa eteisessä ja keittiön kaapinovissa. Hommasimme myös uuden mustan kuramaton. Nyt on kolhut ja naarmut peitossa ja matto siisti. Good to be home!
Puutarha herää eloon!/ Beware of what happens in your garden
Viimeisenä ilon pipanana – muttei vähäisimpänä – on käydä kurkkimassa, mitä takapihalla tapahtuu. Ylempänä olevasta sälekaihdin-kuvasta näkyy, että aurinkotuoli on jo pesty ja tanassa kohti aurinkoa. Helmihyasintit ovat jo pitkään punkeneet kohti aurinkoa. Pakkasten ja lumisateen koetellessa pari päivää täällä Turunkin seudulla ne painuivat maata myöden, mutta jaksoivat nousta taas lumen sulattua. Samoin ruohosipulit ovat heräilleet talviuniltaan.
Kyllä se elämä voittaa!
Ilon pipanoita sinullekin toivottaa,
Celia C
Bad news and bad weather. You just have to find these tiny drops of joy somewhere. Read something joyful, listen to your favorite music and dance, look for beautiful pictures and focus in them, say something nice to your loved ones. This moment is the one we have – live it up!
Voi kunpa voisin keskittyä samankaltaisiin pieniin, mutta ihaniin ilonpipanoihin niinkuin yleensä teen, mutta just nyt on haasteita sen kanssa. Tässä meidän pikkukaupungissa on asetettu kymmenittäin ihmisiä karanteeniin ja tänään suljettiin vajaan 400 oppilaan koulu sekä kehotettiin lukiolaisia jäämään kotiin. Samoin joidenkin työpaikkojen portille oli kiinnitettynä lappu, jossa luki, että ”mikäli lapsesi opiskelee ko. koulussa, älä tule töihin”.
Meitä on tässä kaupungissa niin vähän ja lähin karanteenissa oleva tietämäni henkilö on meidän lähinaapuri, joten ihan huolettomana en osaa olla, vaikka kuinka yritän. Eniten ehkä murehduttaa se, että jos yksinyrittäjämies joutuu karanteeniin tai sairastuu, hällä ei enää käytännössä ole yritystä, missä yrittää. Se on vaan fakta, jota ei kannata kaunistella.
Mutta kivoja löytöjä olet tehnyt. Erityisesti vihreä pullo ja viherkasvi viehättää mun silmää. Ja tottakai ihanan Marin tekemät sukat, joista huokuu samanlainen lämpö kuin Marista itsestäänkin.
Kaikkea hyvää CC <3
Mm. juuri tuo, mistä kerroit, oli yksi syy, miksi halusin tämän postauksen tehdä. Vilkas mielikuvitus osaa kyllä viritellä kaikenlaisia kauhuskenaarioita. Oman lähipiirin tilannekaan ei ole kaksinen – monestakaan syystä. Riskit ovat suuret – sairastua ei saisi, eikä varsinkaan sairastuttaa muita.
Mutta silti tässä hetkessä on pakko vaan yrittää olla positiivinen ja toivoa parasta (vaikka välillä päässä jäytää vanha sanonta: huomenna kaikki on huonommin – hyi että, miten kauhea sanonta!)… Ilon pipanoita pitää keksiä vaikka hampaat irvessä ;). Ei vaiskaan, kyllä pitää jaksaa hymyillä, aivot tunnistavat hymyn ja tuottavat silloin mielihyvähormoneja!!
Toivon, ettei pahimmat pelot toteudu ja saat kiinni taas ilon pipanoista. Aurinkoa ja hyvää tuulta päivääsi, Annukka <3 Ihanaa, kun olet aina kuulolla!
Paljon kivoja juttuja olet saanut kokea. Niinhän se on, että meidän pitäisi iloita pienistä onnen hetkistä ja huomata ne. Kun katselee vähän ympärilleen, niin huomaa paljon ilon aiheita. Turhaan valitamme aina. Kiva, jos sukat piristivät ja toivottavasti lämmittävät varpaitasi. Ihania onnenpipanoita viikonloppuusi.
Vaikka olisi paljon synkisteltävääkin, niin on kuitenkin niin paljon asioita, joista pitää olla kiitollinen ja iloinen. Elämä on parempaa, kun antaa painon niille. Oikeasti toivon aina, että edes jollakin menee suu hymyyn mun sinänsä höpsöjen pohdintojen kanssa 🙂
Kiitos Mari – sukat ja kommenttisi piristävät ja lämmittävät aina <3 Aurinkoista viikonloppua sinulle!
Onpa ihana postaus, joka vie ajatukset uusille urille. Hyvä lähteä nyt, vaikka täällä blogistaniassa tuntemattomille poluille. Tuskin täällä tarvitsee pelätä altistuvansa viruksille. Näkökulmanmuutos ja toiveikkuus ovat vastalääkettä ahdistukselle, joka ainakin minuun helposti tarttuu. Kiitos tästä virkistävästä hetkestä! Tuija
On paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa – mutta omaan asenteeseensa voi!
Kiitos kivasta kommentista, Tuija – mukavaa,jos nappasit tästä hieman iloa mukaasi 🙂
Olipa ihania pieniä ilon aiheita! <3
Ja wau, nuo sukat ovat kyllä niin kauniit.
Meillä keskitytään nyt myös kodin iloihin perheen kanssa entistä enemmän, kun elämme karanteenissa. Mutta onneksi meillä ei ihan heti aika käy pitkäksi 🙂
https://www.kotonajakaupungilla.fi/
Toivottavasti saatte viettää terveenä karanteenia ja keksiä kaikkea mukavaa pientä puuhaa yhdessä! Good to be home 😉
Kiitos Katri kivasta kommentistasi – niin mukavaa, kun olet kuulolla 🙂