Joulukuussa tasoille ilmestyy pikkuhiljaa joulun merkkejä. Sellaisia pieniä yksityiskohtia, jotka ovat meidän perheelle tuttuja ja tärkeitä. Tänä vuonna ne tuntuvat jotenkin erityisen merkityksellisiltä – monestakin syystä. Meidän joulu on lujasti kiinni omissa perinteissämme ja muistoissamme – trendeistä viis. Kaikki lapset rakastavat perinteitä – niin minäkin.
Jokainen huone siis viestii pienillä yksityiskohdillaan vienosti joulusta. Ja jokaisella viestillä on tarinansa.
Keittiössä on poltettu kynttilöitä viime aikoina ihan ennätysvimmalla – aina, kun vaan pöydän ääreen istutaan – ja aika usein istutaankin. Ensimmäisen amarylliksen (valkoisen) toi yllättäen mies tänä vuonna, vieläpä hyvissä ajoin – taisi olla hänkin niin valmis tähän joulun odotukseen ja tiesi, että siitä amarylliksestä se lähtee.
Pian matkoilta ostetut pitkäkoipiset jouluhengettäret ja avaruuden ihmeet pääsivät myös killumaan keittiön ja olohuoneen oviaukkoon totuttuun tapaan. Mukavia muistoja maailmalta. Ikkunalla olevan sähkökynttelikön edessä on adventtikynttelikkönä jo vuosikymmeniä toiminut kirppislöytö. Mamma, jolta sen ostin viidellä markalla, surkutteli sen huonoa kuntoa ja käski maalata uudelleen. En sanonut ääneen, että juuri rustiikin ulkoasun takia kylläkin sen ostin, nyökyttelin vaan.
Jouluruuat ovat jo siinä vaiheessa, että bataatti- ja maksalaatikot ovat jo tehtyinä pakkasessa, samoin miehen herkku, luumukakku. Kalat ehtii ensi viikolla. Joulumenumme tulee olemaan entisensä. Hyväksi todettu, mitä sitä muuttamaan.
Traditions of our own, not trends – that is how we like it. Every room has little details that whisper: Christmas is soon to come. Every detail has also its own story or memory. They are the ones we have every year.
Kitchen.
Olohuoneen ikkunasta säleverhojen välistä välkkyvät omenapuussa killuvat valot. Puisen, taljalla somistetun kynttelikön yläpuolella roikkuu taljasydän sarvineen. (Tiedätte kyllä, että kotimme on tiuhaan taljoitettu.) Takaoven valkoinen pellavaverho vaihtui taas kerran höpsöön hapsuverhoon tuttuun tapaan.
Temppelipöydän päältä löytyy minun hätäisesti ostamani amaryllis, joka olikin vahingossa kirkkaanpunainen. Kuinka ollakaan kaikki olivat siis punaisessa paperissa, myös valkoiset (kyljessä vain tarrat) – katsoin valkoista kukkaa ja otin käteeni viereisen – joskus vain käy niin. Kukkinut se on kyllä komeasti ja sopii kummasti paikkaansa, vaikka täytyy myöntää, että en kyllä ole koskaan ennen punaista valinnut. Ja voi olla, että olen seuraavaksi taas tarkempi 😉 Kun sen kukat kuihtuvat, ehkä joku vihreä havu ottaa sen paikan, koska temppelipöydän ympärille yleensä päätyvät joulupaketit, joita joku meistä tontuista sitten aattona jakelee. Joulukukat ja puut meillä mietitään aina niin tarkkaan allergioiden takia.
Living room.
Makuuhuoneessa lentelee perinteisesti kattokruunussa enkelit (siivet) ja sängynpäätyä valaisevat valosydämet. Matilda-mumman piironkia reunustaa puolestaan valotähdet. Vanha antiikkiliikkeestä muinoin ostamani Pyhä Teresa patsas on lipaston vakioasukki ja nyt siis juhlan kunniaksi tähtiloisteessa.
Bed room.
Yläaulan kaapin päälle rakensin vähän metsäistä tunnelmaa. Kaappi on aulan ainut kaluste, joten kyllä siihenkin piti jotain asetella. Vaikka samalla meni hyvä laskutila. Mutta nyt on nyt – joulun aika on niin lyhyt. Pian haluan taas tasot tyhjäksi, jotta kevät voi tulla.
Upstairs lobby.
Työhuoneen sivupöydälle päätyi tänä vuonna jo kauan mukana kulkenut iso enkeli ja sen eteen vanhalle tarjottimelle seimikuvaelma. Tänäkin vuonna seimi on vähän pienemmällä kokoonpanolla eli vain päähenkilöillä. Kun lapset olivat pieniä, seimi eli tarinan mukana niin, että joulupäivänä syntyi vauva ja vielä loppiaisena saapuivat Itämaan tietäjät. Ison peilin päälle laitoin muistutuksen ottaa asiat vähän rennommin ja naulakkoon pari kullanväristä tiukua. Vaatii silmää edes huomata ne, mutta siellä ne ovat.
Study.
Vierashuoneeseen laitoin miehen lapsuudenkodin peruja olevan joulukuusen ja sen juurelle lasten vanhat tonttukoristeet. Tähän huoneeseen vanhan penkkisängyn päälle kokoamme myös yleensä valmiit lahjapaketit tässä vaiheessa aattoa odottamaan. Pääosin lahjamme ovat nykyään yhä enemmän aineettomia – kuten pääsylippuja, jotka mahtuvat kirjekuoreen. Pari konkreettista juttua nyt kuitenkin halusin kääräistä pakettiin, koska paketoiminen on hauskaa ja niiden antaminen tunnelmallista. Teemat niissä lahjoissa on tänäkin vuonna – helpottaa aina hankintoja ja tasapuolisuutta.
Guest room.
Tv/ musiikkihuoneessa on tällä hetkellä vain pieni valkoinen tekokuusi (muovia ekologisempi puukuituinen), jonka ympärille pyöritin pienet helmivalot. Vielä siis pähkäilen, tuleeko pieni oikea kuusi/ mänty/ oksa tai joku muu oikea vihreä vai eikö tule. Lasten ollessa pieniä, me aikuiset jaksoimme niiskuttaa ja sietää päänsärkyä sen pari päivää, mutta nyt ei ole enää sellaisia paineita. Ehkä sitten taas, jos/ kun on pieniä talossa 🙂
Tai ehkä kuitenkin hankin jonkun pienen vihreän – edes aatoksi.
TV room.
Ulko-ovessamme lukee jo
Merry Christmas,
joten sellaista Teille kaikille toivottelen,
Celia C
PS. Sivupalkin joulu-tagin alta löytyy paljon lisää jouluihmisen touhuja, mutta muutaman vanhan postauksen linkitin myös tuohon tekstin sekaan, jos jouluihmisen touhut kiinnostaa.
Oli kiva lukea, miten jatkatte perinteitä koristelujen muodossa, ihailtavaa. Meillä taitaa ainoa todella perinteikäs ja hyvin vanha koriste, joka on jo 80-luvun lopulta ollut kuvioissa, olla punavihreä kankaansuikale, josta taittelen ison rusetin aina jonnekin pöydälle. Vielä en ole päättänyt minne laitan sen tänä vuonna, koska hommat vaiheessa vielä. Muitakin toki on, mutta ne ovat uudempia – katsotaan mitä niistä inspiroidun laittamaan tänä vuonna esille.
Kirpparilöydöillä on ihan oma tunnelmansa ja ymmärrän hyvin ettei tuota kynttelikkökaunotarta voinut alkaa maalaamaan. Se on kaunis just noin!
Ja hei, vain valkoiset kukat kelpuutetaan täälläkin – onneksi kaikki tietää sen 🙂
Levollista, kaunista, maittavaa Joulua sinne <3
En vaan malta luopua tietyistä kivoja muistoja tuovista vanhoista esineistä. Säilytän ne huolellisesti parissa laatikossa, joista ne on aina yhtä mukava ottaa esiin ajoissa ennen joulua ja joihin ne sitten tosin usein jo uutena vuotena heti pakkailen pois. Sitten alkaa kevään odotus ja tasot siliää kaikesta ylimääräisestä.
Hih, ja sellainenkin perinne on, että vaikkei kaapissa juhliamme vietetäkään niin ennen joulua ja juhannusta aina siivoillaan ja karsitaan tavaroita myös kaapeista. Pelastusarmeija ja ekotori saivat taas useammankin säkin ja laatikon tavaraa. Kun siivoja täytyy kuitenkin joskus tehdä, tietyt ajankohdat antavat sopivan motivaation asiaan. Ja hyvän mielen palkaksi.
Minäpä käyn kurkkimassa blogissasi, mihin keksit laittaa sen rusetin ja muut tärkeät 🙂
Kiitos, Maarit, mukavasta kommentistasi ja oikein mukavaa joulua sinulle ja perheellesi <3