Joulunajan toteutuneet toiveet/ Wish come true

Joulu täytti kaikki sille ladatut odotukset – ja oli enemmänkin.

Ensinnäkin toivon aina, että joulunalusviikko olisi jo lähes rauhoitettu pelkälle fiilistelylle. Kaikki lahjat hankittu, vain pientä loppusilausta vailla oleva koti siivottu ja kaikki itse tehtävät ruuat (laatikot ja lohirullat) pakkasessa. Ruokaostoksetkin hyvällä tolalla. Ja olihan ne, kun tapamme mukaan niin ajoissa aloitamme.

Niinpä oli aikaa käydä tunnelmoimassa sekä Adalmiinan Helmessä että Loviisan Aitassa.  Sekä ”Adalmiina että Loviisa” osaavat taikoa joulun tunnelmaa aivan superöveristi – ovat jokaisen jouluihmisen varsinaisia ihmemaita. Vaikka sitten oma toteutus olisikin huomattavasti hillitympi…

Kun hommat olivat pulkassa, ehdimme käydä myös parissa joulukonsertissa. Erityisesti Mieskuoro Naskalin Tuli kirkkoon miehet ja joulu jäi lämpimästi mieleen. He osaavat kyllä järjestää niin tunnelmallisen shown ettei paremmasta väliä. Tänä vuonna kävimme kuuntelemassa sen Piikkiön kirkossa ja se tuntui vieläkin koskettavammalta paikan intiimiyden vuoksi. He nimittäin myös liikkuvat laulaen yleisön joukossa. Todella vaikuttavaa.

First – starting the preparations early the last week before Christmas we can take it quite easy. We have time to hunt the spirit without pressure. Nice shops, concerts and long walks contribute to that.

Toinen toive toteutui, kun kerrankin oli kaunis talvisää juuri oikealla hetkellä. Lumiset tiet ja polut, jouluvalaistuksessa hohtavat vanhat puutalot ja juuri sopiva pakkanen saivat meidät tarpomaan hyvillä mielin ympäri asuinaluettamme iltaisin. Myös aikuiset lapsemme lähtivät mielihyvin mukaan. En muista koska olisi ollut vastaava keli joulunpyhinä. Ikkunaverhot pysyivät siis tällä kertaa auki joka päivä siihen maagiseen siniseen hetkeen saakka. Niin kaunista.

Second – the weather turned out to be just perfect. White Christmas.

Ehdin (ha ha ha – siis kesti noin 5 minuuttia 😉 ) tehdä myös eukalyptus-kranssin ihan itse. En ole yhtään tee-se-itse-ihminen, joten todellakin taisin olla rennoissa fiiliksissä, kun tällaiseenkin ryhdyin… Tosin se oli siis vain reipas vetäisy pesulahenkarille ja kas – se oli sydämen muotoinen…

Kolmantena toteutui se tärkein toive, joka on tietenkin aina, että perhe on koossa jouluna. Silloin touhutaan kepeästi höpötellen ensin pöydän antimet yhdessä valmiiksi ja sen jälkeen istutaan hartaasti tunti tolkulla niistä nauttien – melkein pienimuotoiseen koomaan saakka. Että pitikin olla taas niin hyvää. Alkupala-painotteisesti meillä nykyään mennään. Ehdottomina suosikkeina, mitä ilman emme voi/halua olla: sushi-salaatti, wasabilohirullat, vuohenjuustosalaatti, mäti, toast skagenit ja tänä vuonna uutena tulokkaana tyttären loihtimat halloumi fries – herkut. Aivan uutta makumaailmaa, mutta sopi käsittämättömän hyvin joulupöytäämme.

Third – our family was together. That is really the best thing. Sat down for hours to eat all our favorite dishes.

Lämpimille laatikoille (bataatti, maksa ja lanttu) ja kasvispaistokselle ei ihan kauheasti jää yleensä tilaa, mutta kyllä nekin asiaan kuuluvat ja mieluisia ovat. Jälkiruuaksi aattona oli raikasta sorbettia ja joulupäivänä perinteisesti suklainen (maailman paras!!) synttärikakku (olen joulun lapsi 😉 ).

Tunnelma oli kohdillaan. Annetut lahjat mieluisia.

Tuli meille sitten pieni joulukuusen poikanenkin vaikkei pitänyt. Sama tuttu vanhempieni tähti latvassa. Laitoin tällä kertaa kuuseen meidän oman perheen kaikkein vanhimmat joulupallot noin 30 vuoden takaa. Lahjat käärittiin totutusti tapetteihin ja julisteisiin.

 Ja kaikkialla oli  joulun taikaa! It was magical time of the year!

Mikä teidän joulussanne oli parasta?

Celia C, joulun lapsi