Muistan samat kuviot hyvin jo edellisestä asunnosta. Ensin sitä muutti lähes kaikki pinnat valkoisiksi. Kun aikaa kului, rupesi kaipaamaan sävyjä ja värejä.
Ehkä se onkin viisasta ensin vain katsella, miten se valo huoneissa liikuskeleekaan ja millaisia tunnelmia sitä eri tiloihin kaipaileekaan.
Nyt vaan oli taas tullut aika lisätä – jo muutama vuosi sitten aloitettua – sävytystä. Ja ehkä vähän yllättäen – jatkoimme samalla sävyllä. Ensin se tuli eteiseen, sitten työhuoneeseen ja nyt oli vuorossa keittiö. Ajopuu nimittäin.
Keittiön ovet olivat ensin viikkotolkulla laputettuina eri värisillä värimalleilla, mutta lopulta – valinnan jälkeen – sitten vaan Ajopuun värisillä. Pientä, varovaista totuttelua siihen, miten valo muuttaa sävyä vuorokauden eri aikoina. Yläkaapin ja alakaapin hieman eri tavalla.
First you want everything white. After awhile you need something else. Testing shades – choosing colors.
Maalausta olimme jonottaneet viime syksystä lähtien. Odotetun, sovitun ajan olimme saaneet helmikuun 27. päivälle. Sitten vierähti viikko ”avohylly-keittiössä” ja voin todeta, ettei se ole mun juttu. Vaikka olenkin tunnettu aikamoisen säntillisenä kaapin järjestelijänä (heh). Kupit ja kipot (ne tykätyt, joita ei ole kannettu kirppikselle), pääosin ruokatarvikkeetkin, ovat aika sievissä riveissä ja kasoissa – osin värijärjestyksessäkin – niin, että joskus olen oikein aukaissut kaappien ovia vain ihaillakseni niiden sisältöä (hih). Mutta, mutta… jatkuva näköala kaappeihin oli kyllä mulle liikaa. Mies tietty kiintyi järjestelyyn, joka helpotti kaiken löytämistä ja ottamista (höh). On kuulemma tyypillistä miehille, sanoi kaappimaalari. Jätekierrätyskaapin avoimuutta ei kai kukaan tiettävästi ihaile, vaikka olihan sinnekin nyt helppo viskellä roskat ilman oven avausta…
Silmät kiinni, ei saa katsoa! Liika on aina liikaa. Juu, ei kutsuttu vieraita tuona aikana 😉
After making the choice we took the doors to get painted. Had a tough week looking at this view. Much too much for me. However husband found it quite handy…
Tässä siis vanha valkoinen keittiö.
This is the white kitchen we had.
Ja tässä uusi sävyisämpi keittiö.
And here is the new greige (grey beige) kitchen.
Tiskikone menee vielä vaihtoon. Valkoinen vaihtuu teräksiseen, kunhan saamme järkevästi kierrätettyä tuon olemassa olevan, aika uuden koneen. Kävin jopa Tomi Kouvolan juttusilla kysymässä second opinionin koneen väristä ATV:n sisustusillassa. Teräs oli itselläkin mielessä, kun vastakkaisella seinällä on teräksinen jääkaappi-pakastin. Toinen vaihtoehto olisi Tomin mielestä ollut kaapistoon integroitu. Mä tykkään kuitenkin, että kone on reilusti kone ja näkyvissä. Tomi peukutti myös värin valintaa, kun kuuli meidän muut pintamateriaalit, mikä oli tietenkin kannustavaa 🙂
Uskomatonta, mikä vaikutus valolla on tuohon sävyyn. Se vaihtelee harmaan ja beigen välillä ajankohdasta riippuen. Aamun valossa vaalenee ja on aivan harmaa – illalla taas tummuva beige. Mutta meidän mielestä kyllä aina mukavan kotoisa.
Miltäs se teidän silmään näyttää? Onko teillä vaihtunut keittiön kaappien väri joskus?
We find it cozy – how do you find it?
Celia C
Vautsi mikä väri! Ihan eri tunnelman toi kyllä koko huoneeseen 🙂
Kiitos Linda <3
Nyt on sanottu heipat valkoiselle keittiölle jo kolmatta kertaa, on uuden, erilaisen aika 🙂 Jännittävää!
Kaunis, lämmin lopputulos – näyttää oikein hyvältä. Iso peukku. Teillä on muuten upea keittiön pöytä, noin niin kuin hiukan aiheen vierestä ?
Kiitos, Anu, tuli kyllä tunnelmaa lisää meidänkin mielestä. Pöytä on kyllä varsinainen löytö – nappasimme sen tehtaanmyymälän kahvihuoneesta 😉 Tarinasta on oma postaus viime keväältä.
No nyt oli aikaa kommentoida tännekkin-todellakin mahtava värivalinta kaappeihin ?? Ja muutenkin hyvännäköinen köökki, tykkään!
Kiitti sulle kivasta kommentista! Ollaan kyllä ihan fiiliksissä uudesta tunnelmasta… Sopii niin hyvin tuon meidän tiiliseinän kans…