No, kaikki alkoi siitä, kun piti löytää tyttärelle hyvät kengät, jotka kestäisivät Helsingin katujen tuulet ja tuiskut, räpäskät ja roiskeet – sellaiset oikeat iänaseet, jotka toimisivat säällä kuin säällä ja pitäisivät jalat kuivina ja nenän nuhattomana. Jostakin takaraivosta mieleen tuli silloin kuva maihareista. Sellaisista, jotka ovat kunnon paksua nahkaa ja joissa on pohjaakin sen verran, etteivät jalat hörppää heti ensimmäisestä lätäköstä. Punk-henkisillä, Lontoossa asuvilla siskon tyttärillähän (<3terkkuja teille S ja S) on ollut sellaiset iät ajat – Dr. Martensit. Kun nimi sitten muistui mieleen, rupesin näkemään mainoksia niistä joka puolella. Nää on nyt myös siis ihan trendikkäät – ei enää mitkään kapinakengät?
First I was looking for very good, long lasting shoes for my daughter to survive all weathers, all phases of water coming down from sky without getting her feet wet. Somehow I remembered the brand Dr. Martens, the one my nieces have worn for ages with a rebellion accent. Now I saw them advertised everywhere – for hipsters as well then?
Eka sovitus Stokkalla ei vakuuttanut. Kokeilin sitä kiiltävänahkaista klassikkomallia 1460 (numero tulee siitä, että ekat valmistuivat 1.4.60). Mutta tuntuivat kovalta säärtä ja nilkkaa vasten. Ei olisi mun herkästi kipeytyvään akillekseen ainakaan hyvät. Enkä ajatellut, että tytärkään erityisesti innostuisi kärsimään tuskaa muokatakseen niitä pehmeämmiksi ja omiin jalkoihinsa sopiviksi. Olin nimittäin kuullut sellaistakin, että niitten kanssa voi joutua astelemaan hammasta purren ensimmäiset sata kilometriä tai että jotkut jopa muokkaavat niitä sopiviksi saunoessaan kuten jääkiekkoilijat luistimiaan (kastuvat, lämpenevät, pehmenevät > muotoutuvat??). Elleivät sitten ole vaan urbaanilegendaa nämä kaikki tarinat… Totta lienee kuitenkin, että ne tehtiin kestämään kovaa käyttöä. Postimiehille, poliiseille ja tavallisille duunareille. Alkujaan valmistus oli kokonaan Briteissä, nyt siirtynyt suurimmaksi osaksi (tietenkin) Aasiaan (eikö kaikki?). Mutta hei: osa tehdään edelleen Briteissä.
Toisella shoppailukierroksella huomasin, että hyllyssä oli kengistä myös toinen malli, Pascal Virginia, pehmeämmällä, matalla nappanahalla. Ihan eri tuntuinen, paljon mukavampi. Ja itse asiassa hyvännäköinen jalassa nyt kun niitä mallailin oikein peilin edessä. Eikä edes liikaa rähinäbuutsin näköinen 😉 Mieskin tuli niitä arvioimaan ja piti näkemästään. Ostin ne ja ajattelin varovasti, että jos tytär ei tykkää niin sitten äiti tykkää ja pitää ne itse…
I went to try them on. First at the store I only saw the classic ones, 1460, which didn´t feel so good on me (probably because of my old sensitive ankles – ha ha). I didn´t think daughter would like to walk in pain either (even when having much younger ankles). There are stories how the first 100 kilometres are tough and that they are to be moulded for your feet in sauna etc. Urban legends – are they?? The truth is that they were made for heavy use for postmen, policemen and everyday workers. And the reputation for being long lasting has become footwear folklore. Some still made in Britain, most in Asia.
At the second visit I noticed there were another pair (Pascal Virginia) made of soft Nappa leather and they felt very good – and looked too. This lovely lady didn´t even look so rebellion at all wearing them 😉 So I bought them thinking that if daughter didn´t like them mother would – great that we have the same shoe size…
Seuraavalla kerralla, kun tytär kyläili, hän sai kengät pruuvattavaksi. Ja tykkäsi heti. Sinne menivät. Perästä kuului, miten hyvät olivat ja jalat kiittivät, kun pysyivät niissä syksyn loputtomissaloputtomissaloputtomissa sateissa kuivina. Hyvä, hyvä!
Mies oli sillä aikaa tehnyt oman ratkaisunsa. Joulupaketista paljastui samanlaiset popot myös äidille! Ja ovat kyllä olleet kovassa käytössä. Mun muut tämän kauden kengät ovat mokkaa, mikä on aina vähän herkkänokkaisempi materiaali. Niinpä monta monituista kertaa on valinta kohdistunut näihin lähdön hetkellä.
En ole oikein ikinä ollut korkokenkä-tyyppiä (ihan joskus ja vähän vaan), mutta hämmästyin silti, kun työkaveri totesi joskus vuosia sitten, että mulle sitten sopisi maiharit hyvin. Nyt en pistäisi tuolle sanomiselle yhtään hanttiin – toivottavasti muuten ei kukaan muukaan, kun vasta tällä iällä innostuin asiasta…
But she DID like them. So bye bye shoes. There they went and I got to hear how good they were and feet were dry and warm… Good! Mission accomplished. But meanwhile (in bat cave) father had had an idea. What a perfect Christmas gift for me! So I got a pair for me, too. And I really do like them. Worn them a lot these few weeks. My other shoes are of suede which is so much more delicate material – so when something damp is coming down I know what to wear.
Someone told me once (years ago) that I should wear this kind of boots – they would suit me. Well I didn´t think so then. Now I hope people don´t think that it is much too late to start at this age. Please don´t – I don´t want to think so 😉
Askellus näissä sujuu varsin mukavasti pohjissa olevien ilmatyynyjen ansiosta. Pohjissa on myös reilut kuvioinnit, joten pystyssä on pysytty liukkaillakin. Ja löytyy sieltä kuvioinnin keskeltä myös leima, jossa kerrotaan, että materiaali kestäisi rasvaa, öljyä sun muita mömmöjä. No, ehkäpä yritän välttää niitä muutenkin, mutta hyvä tietää… Takana oleva tamppi puolestaan auttaa oikaisemaan pehmeähkön varren, kun vetää kenkää jalkaan. Nahka tuntuu oikein hyvältä, ei hiosta. Helppo pyyhkäistä kurat veks. Puiset lepuuttajat toki laitan kenkiin aina käytön jälkeen.
Nää on kuulkaas oikeasti ihan mukavat. Toivottavasti ovat nyt ne iänaseet, joista oli puhe.
Comfortable bouncing soles make them easy to walk with. Also they have a good slip resistance on them.
I have worn them with jeans, other pants, skirts and dresses. Even with my Marimekko. Actually I think they go very well with Marimekko-style. Isn´t Marimekko all about bold, timeless, functional, durable things?
Töissäkin ovat olleet useasti niin farkkujen kuin vaikka tämän Marimekon kanssa. Mielestäni sopivat hyvin yhteen Marimekko-ideologian kanssa. Klassikkoja molemmat.
Jos olisin nuorempi, kulkisin kesällä paljain säärin kukkamekossa näiden kanssa… Mutta ehkä jätän tämän edellä mainitun asukokonaisuuden kuitenkin tyttärelle.
Mutta kyllä joku tyttöjen reissu tehdään taas yhdessä ensi kesänä – tällä kertaa molempien lompsiessa samiskengissä 🙂 Eiks niin, tytär<3
Celia C
Ihan mahtavat kengät. Kiva tarina takana ja ilman muuta totta – hän, joka sanoo, että ”tämän henkiset kengät sopisi sinulle”, on todellakin oikeassa! Voisit olla suorastaan mallina niin näille kengille kuin Marimekollekin. Aivan huikeet ja upeet sun yllä. Mäkin tykkään tuollaisista, mutta olen sen verran ”laiska”, että mulle passaa ilman nauhoja olevat kengät paremmin. Siitä huolimatta olen ihaillut mm. vastaavia mustia kenkiä, joissa on värikäs Frida Kahlon kuva ja räikeän punaisia ruusuja. (Ehkä mä vielä…?)
Näillä pärjäät hyvin säässä kuin säässä ja mikä parasta, pysyy pystyssä 🙂 Tänään sataa jo hiukan luntakin, joten talvi tulee. Mahtavaa menoa uusilla kengillä. ROK!
Voi kiitos, Titta, ylitsevuotavasta kehusta ja tsempistä. Tosi kiva saada tällainen kommentti heti ensimmäiseksi. Kiitos <3
Harkitse nyt vaan sinäkin niitä ruusukenkiä - sopisivat varmasti sulle hyvin! Itse asiassa maltan tuskin odottaa, että näen ne sulla. Sellaiset pienet taivuttelut nauhojen sitomisessa tekevät vain hyvää 🙂
Ihanaa aurinkoista talvipäivää toivotellen, C
Mainiot maiharikengät! Ja Marimekon kanssa sopivat just yhteen. Katselin ennen telakkareissulle lähtöä samantyyppisiä kenkiä, mutta ajattelin kuitenkin lähteä vanhoilla. Pitäisikö käydä katsomassa, löytyvätkö vielä kaupan hyllyltä?
Mukavaa viikkoa!
Ihanaa – lisää hengenheimolaisia!! Kiitos, Tuula <3 Sitten, kun sulla ja Titalla on myös maiharit, niin mennään yhdessä kaupungille kaffelle 🙂 Jookos!!??
Sehän on selvä 😀 Maihari-tiimi lähtee testaamaan jonkun kivan uuden kaffilan! Katsotaan, kuinka pian tiimin kengät on hankittu…
Yes 🙂
Mun mielestä noi tikkaukset on kiva yksityiskohta. Keventää maiharilookkia).
Ja taatusti on hyvät kengät.
Justiin tässä aamulla mietin, että en ole koko tänä talvena käyttänyt kuin oikeastaan yksiä ja samoja kenkiä. Ihan vaan sillä, että koko ajan on niin hitsin liukasta ja epämääräistä keliä, ettei mitään asiaa vetää jalkaan vaikkapa mun viime vuonna ostamiani ihania nahkasaapikkaita. Ne jalassa triplaantuisi töihinkävelyyn käytetty aika, kun pitäisi suunnilleen hiihtää liukkailla pohjilla jäisiä jalkakäytäviä pitkin 🙂
Tykkään kans tikkauksesta – ei oo niiiin mustat 🙂 Toivon, että vielä tehtäis tositosi kestäviä tuotteita!
Se on kyllä harmillista, että nää säät niin määrittää pukeutumista – ettei voi käyttää ihania saapikkaita sun muita… Aina silloin tällöin kannattaa kopsutella ihan kotona niillä – fiilistellä edes 😉
Oikein leppoisaa viikonloppua ja kiva kun olet kuulolla ja kommentoit <3
Martensit ovat aivan huiput! Ne ovat olleet ehdottomat suosikkini jo monta vuotta. Nyt haaveilen vaaleista kevätkeleille ja aion kokeilla kukkamekkotyyliin, jos vain mieluisan mekon jostakin löydän. Ainut miinus ainakin minun omissa kengissäni on, että pakkasella ne ovat helposti liukkaat. Olen opetellut astelemaan varoen jäätiköitä. Nim. Muutaman kerran kaatunut, Tuija
Vielä olen pysynyt pystyssä, mutta kiitos varoituksesta. Villasukan kanssa niiden kanssa on nimittäin tarjennut yllättävän hyvin nytkin.
Kukkamekkotyyli kuulostaa kyllä houkuttelevalta 😉 Kevättä odotellessa!
Kiitos, Tuija, mukavasta kommentistasi.