Deja vu – tässä sitä taas ollaan. Yks päivä aivan kevään huumassa – seuraavana sitä tuijottaa ikkunasta loputonta harmautta ja miettii, mihin se a:lla alkava valonlähde katosi.
Pesenkö toppahousut vai onko niille vielä käyttöä ? Roudaanko kaikki kalusteet sun muut takapihalle vai peittyvätkö vielä lumeen? Laitanko maton terassille vai homehtuuko? Siirränkö helmililjat ulos vai lurpahtavatko?
Pesen. Roudaan. Laitan. Siirrän. Niin kuin joka ikinen kevät. Ja juu, tässä vastaukset: olisi vielä ollut käyttöä, peittyivät ainakin pari kertaa, kastui pahasti – toivottavasti ei homehtunut, ja todellakin lurpahtivat. Voi, meikämaijalle niin tuttua tämä kevään hoputtaminen 😉 Eikä harmita yhtään – viltin alla on ollut ihan mukava nauttia kevään ensimmäisistä aurinkoisista hetkistä. Se on ihan niin kuin itse haluaa: satunnaisia tähtihetkiä varten saa joskus vähän tulla lunta tupaankin!
Spring or not – should I store away warm coats and pants, carry all chairs and necessary stuff to backyard, leave flowers outside – or is it too early…? One day it is all sunny and (almost) warm, next there is no sign of spring what so ever… But this is me – I am always too early, too eager to wait. On the other hand, how wonderful it is to cherish the first warm moment when you have your chair ready there facing the sun...
This is how I hurry up the spring time: I rotate out clothes and shoes: this season becomes off season and vice versa bit by bit to get a hint of spring. I start making our backyard ”oasis” very early so we don´t miss the first warm day. Inside the house in front of all windows I bring some see thru glass bottles and such to reflect the sunshine nicely. I start using chinaware plates and such with flowers to change the mood for lighter days.
Perinteinen kevät hoputus on näkynyt siis meillä jälleen mm. seuraavasti:
Vaatehuoneen vaatteiden ja kenkien välppäyksenä. Eli perinteiset this season – off season vaihdot. Paksuimmat topat on pesty säilöön ja talvinilkkurit huollettu laatikoihin. Astetta kevyemmät takit ja jopa tennarit ovat päässeet esille ja ulkoilutukseen. Villahousut tosin palasivat käyttöön ohuempien ulkoiluhousujen kaveriksi (tämä vanhuus ja viisaus – palella en halua! ). Muutenkin vaatekaapeissa on tehty radikaalisti inventaaria ja odottelen malttamattomasti parempia (=turvallisempia) aikoja, jotta voisin viedä taas kasan kirppiselle myyntiin.
Takapihan sisustuksena. Pöytä, keinu ja aurinkotuoli (jotka horrostavat talvenkin takapihalla) ovat saaneet seurakseen puolitusinaa taittotuolia. Pari penkkiä. Puutarhatyökaluja. Ruukkuja, joissa osassa niitä (tällä hetkellä jo) lurpahtaneita helmililjoja. Maton. Lasilyhtyjä ja muita somisteita. Lisäksi roudan siirtelemiä tiilejä olen oikaissut takaisin ruotuun. Nurmen haravoinut (heti alkoi vihertää). Omenapuun leikannut (muutama silmu jo aluillaan). Rikkaruohoja nyppinyt ja niiden alta löytänyt edellisvuosien helmililjan alkuja (lurpahtaneet istutan lopulta aina nurmen reunaan, josta ne sitten puskevat esiin seuraavan kevään edistyessä). Laatoitukset ja kalusteet harjannut harva se päivä (en vain osaa istua aurinkotuoliin ennen kuin kaikki kalusteet on harjattu pölystä, jota muuten tuntuu riittävän vaikka iloksemme kaupunki putsasi ympäristöämme jo viikko sitten varsin tehokkaasti). Ensimmäiset leppikset bongannut nurmella. Parit nespressot ja skumpat sekä kerran jo peräti ruokakin ollaan nautittu takapihalla (tosin vielä vilttien ja taljojen lämmössä). Mutta siis onhan tää hienoo, tää kevään tulo – vaikka sitten vähän keikkuen. Niin toiveikas olo taas!
Sisällä olohuoneen ikkunan ovat vallanneet läpikuultavat lasiesineet. Vaaleus ja viileys kuuluu niin tähän aikaan. Takapihalle johtavaan oveen siirsin valkoiset pellavaverhot, jotka hulmuavat nyt hennosti, kun ovi on hetkittäin raollaan (todella vain hetkittäin vielä). Auringon paistaessa sälekaihtimet tekevät iloisesti seeproja seinille, mutta samalla paljastuu myös pinnoilla oleva pöly eli rätti heiluu (tai saisi heilua) nyt vilkkaammin kuin talven hämärässä. Ikkunoiden pesu odottaa lämpimämpiä kelejä.
Astioiden kesäistäminen. Hoputuksesta puheen ollen olen ottanut jo kukkakuvioiset keittolautaset esille ja talviset harmaat on sullottu kaapin perälle. Nyt vaan tuntui siltä, että en jaksa tänä keväänä odottaa perinteiseen vaihtoviikkoon eli kesäloman alkuun. Lounaalla ollaan siirrytty askel kylmien salaattien suuntaan aina silloin kun olemme hakeneet suosikkiravintolastamme (Mamista) take away lounassalaatit (erityisesti kun siellä on lohta tai kalkkunaa). Silti ruokalistallamme on edelleen pääsääntöisesti lämpimiä ruokia. Kiireisimpinä hetkinä se on hernekeittoa purkista, viitseliäämmin/ kun aikaa enemmän ratatouillea, kasvishöystöä tai lohilaksaa, jotka kaikki kolme taitavat olla tämän hetken supersuosikkejamme. Tai ei mitään taitavat – vaan ovat!
Mitenkäs teillä kevät edistyy? Maltatteko odottaa vai hoputatteko niin kuin minä?
Aurinkovoide naamassa ja aurinkolasit silmillä: anna tulla vaan kevät – täällä ollaan valmiina!!
Sunscreen and sunglasses on my face – I am ready for you, Spring!
Celia C