Varovaisesta liikkumisesta huolimatta sitä on tullut koettua yhtä ja toista tänäkin kesänä. Otsikko tosin antaa olettaa hurjan paljon laajempaa reviiriä kuin mistä oikeasti on kyse.
Riviera tuli koettua nimittäin tällä kertaa ihan Helsingin Kalliossa
Elokuva, jonka menimme sinne katsomaan oli the movie, joka siellä kuuluukin katsoa: Casablanca! Bogart ja Bergman yhdessä! Ingrid Bergman on aina ollut suosikki näyttelijättäreni, joten olin kyllä nähnyt elokuvan ennenkin – tosin kauan sitten. Tällä kertaa osasin nähdä siinä paljon muutakin kuin elämää suurempaa rakkautta – historiaa, kulttuuria, huumoriakin. Mieskin tykkäsi elokuvasta kovasti. Mikäs siinä: mukavasti eturivissä omassa rauhassa, punaisilla samettisilla nojatuoleilla istuen, eväitä syöden. Teatteri on hurmaava, sali mukavan väljästi sisustettu, vessatkin hauskasti teemaan sopivat.
Retro movie theatre, Riviera, in Kallio, Helsinki. Perfect place to watch Casablanca again.
Aasian henkäys taas löytyi Helsingin keskustasta, johon Tomi Björck on avaamassa huomenna perjantaina uuden ravintolansa Lily Leen.
Olin saanut kutsun julkistamistilaisuuteen, mutta aikataulut eivät sitten lopulta ihan sopineetkaan kohdilleen vaikka olinkin Helsingissä juuri silloin. Rohkeana plikkana kävin kuitenkin koputtelemassa oveen, jos saisin piipahtaa hieman ennen muita paikan päällä. No, Tomihan osoittautui erittäin mukavaksi – tunsin itseni varsin tervetulleeksi pyörimään tapahtumaan valmistautuvan, kiireisen henkilökunnan sekaan. Tunnelma ravintolassa oli tummanpuhuvaa ja mystisen kiehtovaa. Ruuat jäivät valitettavasti tällä kertaa kokematta.
Tomi Björck opens a new asian style restaurant Lily Lee in Helsinki. I got to visit there before hand.
Merenkurkun saariston maailmanperintökohde puolestaan tarjosi parastaan Raippaluodossa. Tämä on reissu, joka on kuin pyhiinvaellusmatka suureen, pysähtyneeseen zen-tilaan. Rauhaan.
Ajomatka on turhan pitkä mökkireissuksi, joten visiitit täällä ovat olleet pitkään harvassa. Varsinkin kun viimeinen taival on sitten ihan pienellä paatilla osittain avomerellä, joten kelienkin kuuluu olla just eikä melkein sopivat. Raippaluodon sillan kohdalla huoli heräsi, kun tuulimittari näytti 11m/s, vaikka ennusteen mukaan piti olla 4m/s. Vaikka suunta ei ollutkaan pahin mahdollinen, tiesi se kuitenkin keinuvaa ja loiskuvaa merimatkaa. Mutta perillä odottaakin sitten täydellinen, karu, merellinen erämaa – vanha hirsimökki ilman naapureita, sähköä, vettä, nykyajan hömpötyksiä. (Puhelinkin meni 3G verkkoon niinä hetkinä, kun pidin päällä.)
World heritage site Raippaluoto is another world where you can find peace and tranquillity.
Täältä kylänrannasta me startataan merille.
Mikä meille täällä mökillä on aina aivan parasta: suloinen pieni rantasauna. Ikkunaverhot ovat anopin ideoimat. Niin upeat!
Sänkysysteemit tosin ovat meille nykyään vähän hankalat. Yläsänkyyn ei ole tunkua ja alasänky (80cm) on käymässä kahdelle kapeaksi 😉 Enää ei saanut nukuttua niin kuin nuorena. Harmi.
Monet ihanat muistot heräsivät merta laiturin nokassa tuijotellessa. Kun nuorena asuimme lähempänä, ajoimme tänne usein kahdestaan. Täällä sai elää aina aivan omaa elämää. Ja saa edelleen…
Merestä suolaisena, takkuisena, alkuihmisenä. Välillä nokisena, välillä saunapuhtoisena. Paljaana.
Zen tapahtuu – kun olet läsnä. Tämän olon haluan säilyttää.
Arki on alkanut.
Tavoitteena tehdä arjesta parempaa – elää hetkessä!
Celia C
Oi, miten koskettavan ihana kirjoitus ja henkeäsalpaavan kauniit kuvat. Kauniita kesämuistoja 🙂 Niitä tarvitaan talven pakkaspäivinä tai syyssateessa. Iän karttuessa rauha ja hiljaisuus on yhä tärkeämpää, ainakin minulle. Tunnetiloihin voi pysähtyä pitkäksi aikaa ja vain nauttia. Kerrassaan idyllinen piilopirtti teillä. Täällä meidän nurkillakin olet ehtinyt kesällä piipahtamaan. Tai no, enpä itse juurikaan käy Hesassa, ainoastaan asioilla harvakseltaan. Kauniita loppukesän päiviä sinulle. Voi hyvin!
Meren rannalla ollaan oltu kymmeniä kertoja kesän aikana, mutta tuo ”meren erämaa” – kokemus on aina yhtä säväyttävä. Sellaista en koe muualla. Yritän palauttaa kokemuksen myöhemmin kuvien avulla, kun pahin stressi iskee…
Tuo kalastusmökki on periytynyt suvussa – viimeksi appivanhemmiltani suoraan kaikille heidän lapsenlapsilleen. Onneksi saamme lainata sitä joskus 🙂 Alku seurusteluaikoina olimme siellä useinkin, siksi siihen liittyy niin paljon muistoja myös minulle.
Pari päivää olimme airbnb:ssä Kruunuhaassa – kävelyretket suuntautuivat tällä kertaa pääasiassa Kallio-Kruunuhaka-Katajanokka – alueelle.
Kiitos, Mari, kun olet kuulolla ja jätät niin ilahduttavia kommentteja aina. Mukavaa viikonloppua sinulle <3
Teidän Raippaluodon mökkinne on ihana piilopirtti, sopivan askeettinen ja kaukana kaikesta. Jos matka onkin sinne pitkä, niin perillä odottaa autuas hiljaisuus, mitä ei hevillä muualta löydä. Ja miten ihanat muistot sinne liittyvät!
Viimeinen kuvasi kertoo paljon tunnelmista <3
Pitää näköjään tulla riittävän kaukaa, että pääsee Rivieralle 🙂 Meillä on nytkin yhdet lahjaliput odottamassa sopivaa leffapäivää, mutta korona sotki taas syksyn suunnitelmat eikä oikein uskalla lähteä sinne.
Aurinkoista tiistaita sinulle <3
Aikamoinen pyhiinvaellusmatka tuo mökkireissu tosiaan! Vanhat muistot vielä kruunaavat autuuden.
Ei muuten ollut ahdistava olo Riviera-teatterissa, kun siellä on niin vähän ihmisiä ja saa olla leveästi isoissa nojatuoleissa/ sohvilla. Ainakin eturivissä tuntui hyvinkin turvalliselta. Normielokuvateatterissa emme ole olleet tänä vuonna.
Ihana aurinkoinen tiistai olikin: olimme uimassa Ruissalossa jälleen – joten kiitos toivotuksesta, Maarit, ja mukavaa syyskuun alkua <3