Lunta ja pakkasta piisaa, mutta kevättä on niin selvästi jo ilmassa. Vesi solisee paikoittain auringossa – aurinko siis lämmittää jo oikeasti. Linnut sen tietävät – sen kuulee laulusta.
Parvekkeellekin paistaa aurinko pitkästä aikaa – tosin vain toiseen nurkkaan. Uskalsin siis piipahtaa jo sielläkin ilman toppatakkia – tosin vain viitisen minuuttia.
Parvekkeellamme on mm. meidän vanha joulukuusi melkein 30 vuoden takaa – ajalta, jolloin opiskelijaboxin lattiapinta-ala ei kuusta sallinut – nimittäin joulusumppu. Keksimme ripustaa jouluvalot vanhaan sumppuun, joka sitten laitettiin katosta killumaan. Voi, miten se oli tunnelmallista silloin. Yhtä tunnelmallinenhan se on edelleen iltaisin parvekkeellamme.
This used to be out Christmas tree when there was no room for a real one.
Isosta rautaisesta hyllynpidikkeestä sain kivan, tukevan kulmatason.
Riviera Maisonin kattausalustassa oli niin meidän värit, mutta epäilin sen toimivuutta tehtävässään. Niinpä naputin sen seinälle tauluksi. Toimii.
A place mat on the wall.
Nämä tekovihreät näkyvät parvekkeen lasiovesta aina meille sisälle suoraan edestä päin antaen lohtua syksyn synkkyydessä ja talven tuiskuissa. Eivät palellu, eivät paahdu, eivät kaipaa kastelua eivätkä allergisoi. Ei tietenkään aitojen veroisia…
Some false plants to get you visually through winter – not as good as the real ones obviously.
On meillä sitten parvekkeella tällainen vara-aurinkokin, tuotu Ranskasta joskus muinoin. Se paistaa aina. Ei tietenkään aidon veroinen…
A spare sun – not as good as the real one obviously.
Jospa pian lämmittäisi niin, että päiväkahvit voisi juoda rauhassa ilman hytinää partsilla… Pääsiäisenä nyt tavallisesti viimeistään ollaan juotu.
Aurinkoista kevään odotusta toivottaen
– let the sun shine in,
Celia C