Mitä syömme reissun päällä/ What we eat

Monista poiketen me olemme aina tykänneet kokkailla itse reissuillamme – tosin keliakiani on kyllä vahvistanut tätä intoa, sillä aina ei ole helppoa löytää turvallista ruokaa ulkomailla. Tänäkin vuonna surullisesti todistimme, että mainostetut gluteenittomat socca-lätyt (Nizzan kuuluisa perinneruoka kik-herneistä) ovat kyllä ainesosiltaan gluteenittomia, mutta käsittely ei sitten ollutkaan sen mukaista. Jonotimme niitä Nizzan vanhankaupungin kukkatorilla ja näimme, että kyseiset soccat tulivat somasti ilman mitään alustoja tai muuta suojausta muiden (ei gluteenittomien) leivonnaisten kanssa päällekkäin. Tämä kontaminaatio on ikävä kyllä sellainen tyypillinen virhe/ ajatusmalli monessakin paikassa… Ei vaan ymmärretä, miten tarkkaa hommaa se on oikeasti keliaakikoille. Meille kun ei ole gluteenittomuudessa kyse trendistä. Ja tätähän et tiedä ellet itse näe tällaista käsittelyä. Pistää varovaiseksi ja epäluuloiseksi… ja kiukkuiseksi. Grrrhh.

Siispä asumme lähes poikkeuksetta hotellin sijaan oikeissa asunnoissa, joissa kokkaaminen onnistuu ja on suorastaan mukavaa. Torilla ja kaupoissa käyminen on jännittävää, ainekset paremman ilmanalan maissa jatkuvasti tuoreita ja maistuvia. Reissulla on helppoa ja houkuttelevaa syödä vielä kotiolojakin kasvispainotteisemmin.

Aamupalamme koostuivat joka päivä hyvästä, kahvikoneella valmistetusta erikoiskahvista ja tomaatti-juustovoileivästä. Iltapalat vihreästä teestä, tomaatti-juustovoileivästä sekä rahkasta (fromage frais on rahkantyyppinen mutta pehmeämmän makuinen ja hieman juoksevampi koostumukseltaan) vadelmahillolla. Aamiaisen jälkeen lähdimme tavallisesti merenrantaan istuskelemaan. Mukavinta oli päästä aivan lähinnä rantaa olevaan pöytään – siitä hyvästä maksoi mielellään vähän kalliimmastakin kupista hyvää kahvia. Sen verran aamuvirkkuja olemme, että usein saimme valita sen parhaan pöydän.

Tässä sitten muutamia toukokuun Nizzan reissullamme syötyjä lounaita ja päivällisiä.

Tässä lomamme ensimmäisen päivän ruoka. Toin mukanani gluteenitonta spagettia, joten muut ainekset löytyivät ihan lähimarketista. Pastan sekaan laitoin pinaattia ja fetaa, lisäksi tein kasvishöystön muhittamalla sipulia, paprikaa, tomaattia ja fenkolia yrttien kera. Helppoa ja hyvää.

Lounaaksi mies loihti useimmiten munakkaan, jonne sitten sullottiin sisään mitä milloinkin. Pinaattia, juustoa, aurinkokuivattua tomaattia, sieniä yms. Kun nuorisomme liittyi loppulomasta seuraamme (olihan kyseessä äitienpäiväreissu 😉 ), pannun sijaan paistoimme pellillä uunissa sitten isompia määriä. Jos lounas tarvittiin retkelle mukaan (esim. kävimme Ezessä – siitä oma postaus myöhemmin), teimme kerrosleivät paistetusta kananmunasta, juustosta, ilmakuivatusta kinkusta ja tomaatista.

Kotonakin olemme ryhtyneet käyttämään riisin sijaan quinoaa risotoissa. Ravintoarvo paranee kummasti. Täältäkin löytyi punaista quinoaa, josta syntyi esimerkiksi tällainen sieni-tomaatti-sipuli-risotto (quinosotto?? – hih). Namskis. Valkoviinissä hauduttaminen tietenkin on se piste iin päällä tässä ruokalajissa.

Paahdoimme myös erilaisia kasviksia (mm. bataattia, hunajanaurista, porkkanaa, sipulia) uunissa ja söimme jonkinverran kalkkunaa ja paikallisia artesaani-makkaroitakin niiden kanssa. Mutta täytyy sanoa, että lähinnä roudasimme hurjat määrät kasviksia kaupasta ja torilta. Ai niin, vihreää parsaa söimme myös tosi paljon etenkin pastan, sitruunankuori- ja parmesaniraasteen kera. Edellisillä reissuillamme olemme poikenneet usein myös kalatorin kautta ja ostaneet sieltä jotain, nyt kulkusuuntamme jostakin syystä oli aina kohti rantaa, kun ohitimme torin, joten ei kalaa tällä reissulla.

Nuoriso valmisti tällaisen kasvispastan meille sillä aikaa, kun me lähdimme äitienpäivän aattoiltana ”tuulettumaan” baariin – rose-viinille. Siitä ateriasta löytyikin kaikkia perinteisiä ranskalaisen ratatouillen aineksia (munakoiso, kesäkurpitsa, tomaatti, sipuli) höystettynä italialaishenkisillä mausteilla ja mozzarellalla. Namskis.

Tämä on muuten kiva perinne meillä näillä yhteisillä lomillamme – kokkailemme vuoronperään. Kun lapset olivat pienempiä, se oli usein tytöt ja pojat jaolla, nykyään enemmän vanhukset ja nuoriso jaolla. Vapaalla olevat lähtevät huinailemaan kylille ja toiset loihtivat aterian sillä aikaa – huolehtivat myös ostosten teosta, jotta aterian koostumus säilyy yllätyksenä!

Vain yhden kerran olimme jo viime kerralla löytämässämme ja loistavaksi kokemassamme vegaanisessa ja gluteenittomassa ravintolassa Koko Greenissä lounaalla. Hampurilainen oli juuri niin hyvä kuin muistin. Myös nuoriso oli aivan myyty! Ettei vaan ollut heillekin paras hampurilainen ikinä 😉 Ja ne raakakakut <3

Äitienpäivä-aamuna oli vähän extraa normi tomaatti-juustoleivän lisäksi. Mies pyöräytti maizenajauhoista (ainut gluteeniton jauhoseos, mikä löytyi normikaupasta) ihanan ohuet crepesit. Ja kilistelläkin sai 😉

Mukavaa, kun alkaa olla Suomessakin taas kasvikset parhaimmillaan. Vähän etuajassa jopa, kiitos auringonpaisteen. Samantyyppisesti ollaan saatu kokkailua jatkaa kotosallakin, lihaa vähennetty ja kalaa lisätty. Näin on hyvä.

Maistuu aivan kesältä!

Celia C

Went to Nice in May around Mother´s Day. As usual we cook a lot in our rented appartment and don´t eat at restaurants. Because like to cook – but also my celiac disease makes it often hard to even find safe food abroad at restaurants. In this post there are some examples what we usually make. Easy and tasty. Use lots of vegetables which are so good when grown in plenty of sunshine.

Happy to have that sunshine in Finland as well now. It really tastes like Summer in here too.