Mitä meren läheisyys minulle merkitsee? Aihe, josta kirjoitin ylioppilasaineeni…
Lukuisista äidinkielenopettajani kehoituksista (lähestulkoon vaatimuksista) huolimatta en koskaan edes ajatellut kirjoittavani ainetta (esseetä) asiakeskeisesti, faktoihin perustuen. Reaaliaineissa tietenkin kirjoitin asiaa, mutta ainekirjoituksessa – niissä halusin irrotella, tunnelmoida, yllättää ja vaikuttaa. Niinpä tämänkin aiheen kohdalla. Meren todelliseen tunnelmaan olin tosin päässyt tutustumaan jo alle kouluikäisestä lähtien, koska perheellämme oli silloin mökki Kristiinankaupungissa. Sekä myöhemmin lukioikäisenä ehkä vielä konkreettisemmin poikaystäväni (=mieheni! Olemme vanha pari ;)) perheen mökillä Vaasan saaristossa. Sieltä oli useampikin jännittävä snorkkelisukellus sekä rantautumistaistelu veneen kanssa myrskyn keskellä hyvässä muistissa. Lukuisista ihanista auringonlaskuista puhumattakaan.
Muistan vieläkin sen flown tuota ainetta kirjoittaessani. Tuli aika sekopäisen mieltä mullistava tarina meren salaisuuksista 😉 Muistan, miten opettaja vakavana kertoi laittaneensa aineen eteenpäin korkeilla pisteillä, mutta varoitteli, että takaisin se voi tulla miten vaan. Ettei se ehkä vaikuttaisi kaikkiin samalla tavalla…
Joka tapauksessa – minuun meri on aina tehnyt suuren vaikutuksen…
Vietämme joka kesä viikon tai pari samalla vuokramökillä. Viime kesän postauksen mökiltä löydät täältä.
Parasta mökkeilyssä on aina meri. Koska meri on meri on meri. Tänä(kin) vuonna se oli kylmä, mutta uimme ehkä eniten mitä ikinä. Uiminen on ihanaa. Saunan kautta tai ilman. Uudestaan ja uudestaan. Hiljaa lipuen tyynessä, raivoisasti tuulessa. Niin että ihossa kihelmöi ja korvissa soi.
Välillä sitten vain istuimme rannalla toppatakeissa merta katselemassa. Se on mindfulnessia parhaimmillaan.
Olen läsnä – olen tässä.
Every year we rent a summer cottage for a week or two. The sea is the one we treasure. We love to swim. This time again in quite cold water. But we swam more than ever. With or without sauna. Slowly when the sea was tranquil – and more fiercely when not. Until your skin was with goose bumps and your ears ringing. And when not swimming we mostly sat by the sea and just watched it. That´s mindfulness.
Vaikka joskus Turkuun, meren ääreen, muuttaessamme opiskelimme laivuritutkinnotkin, olemme huomanneet, että ehkä mieluummin kuitenkin olemmekin tukevalla maalla katselemassa merta kuin päinvastoin. Lähikontakti mereen otetaan sitten uiden ja sukeltaen. Rantakalliot vuokramökillämme ovat olleet juuri meidän jalkojemme alle sopivat.
Meri on meri on meri – on rakas.
Mitä meren läheisyys merkitsee sinulle?
Celia C – sea lover
Ihania kuvia! Ja huvitti nuo äidinkielen opettajasi sanat, koska täsmälleen samalla tavalla kävi mullekin :D. Yläasteen aikainen opettaja kun sanoi, että ”Heti, jos kirjoitat yhdenkään asia-aineen, annan heti todistukseen kympin”. En kirjoittanut :). Ihan vaan siksi, että mielikuvitukselliset jutut oli niin paljon helpompia ja kivempia.
Mulle meri on pelottava elementti, koska en ole ikinä meren läheisyydessä asunut, enkä muutenkaan viettänyt aikaa. Paitsi matkaopasaikoinani maailmalla ja silloinkin inhosin ja pelkäsin etukäteen kaikkein eniten juurikin meriretkiä, joissa piti itse olla reippaana matkanjohtajana ja huolehtia muista, vaikka milloin minkäkinlaisissa purkeissa aallokossa keikkuessa teki mieli vaan vetäytyä ihan kaikessa rauhassa voimaan pahoin 😀
Mutta näitä sun tyyniä ja rauhallisia kuvia katsoessa voin ehkä taas harkita ajattelevani, että meri voi olla myös ystävällinen ja rauhoittava..
Leppoisia kesäpäiviä CC <3
Eipä yhtään yllätä, että olet saanut samankaltaisen kommentin – ja että olet ollut yhtä jääräpäinen kuin minä – eli ”asiatonta” tekstiä hamaan tappiin 😉
Ainekirjoitus oli mulle SE LUOVA osuus koulutunneista, koska en ikinä ole ollut mikään erityinen kädentaitaja.
Kyllä meri voi olla pelottava! (Me ollaan myös koettu hurja, epäonnistunut delfiini-safari yhdellä reissulla.) Mutta kun tukevasti kalliolla seisoen sitä katselee tai kohtuullisella etäisyydellä rannasta veden varassa kelluskelee, se on aivan huumaavan ihanaa. Silloin myrskyisäkin meri rauhoittaa mielen…
Kiitos ihanasta kommentistasi! Eikös se sinunkin loma sieltä pian ala – lämmittäköön aurinko päiväsi ja rauhoittakoon välkkyvä vesi mielesi. Oikein ihanaa lomaa toivotellen, CC <3
Meri on meri on meri! Ihana vesipostaus! Nyt vihdoinkin olen tätä lukemassa.
Minua hymyilytti tuo ylioppilasaineesi. Minä kävin Iltalukion (vähän) vanhempana. Pääsin kirjoittamaan kaksi ainetta, toisen aineistopohjaisen ja toisen otsikon mukaan. Aineistoaineen jälkeen ihana äidinkielen opettajani sanoi, että otsikkoaineessa kerrot sitten rohkeasti sen mitä sinulla on sisälläsi, sinulla ei ole mitään menetettävää. Ikä oli nimittäin tehnyt minut aremmaksi kirjoittajaksi. Kirjoitin aiheesta – Olen elänyt historiallisia päiviä. Ja onnistuin.
Hups, nyt hypähdin mereltä kauas. Olipa sinulla inspiroiva postaus!
Kirjoittaminen on aikas jännittävää puuhaa – sen huomaa vieläkin! Ja se jättää jälkiä – muistoja. Ajattele, vielä vuosien jälkeenkin meillä on tällaiset mielessä…
Meri, se jättää myös jälkiä – ja muistoja…
Kiitos, ihana sinä, mukavasta kommentistasi <3