Ihana Tuula – tuo meidän Åbloggaajien varsinainen kulttuurin grand old lady – heitti hienon kulttuurihaasteen kehiin. Tähän oli kiva tarttua vaikka en ole edes puoliksi niin ahkera kulttuurin kuluttaja kuin Tuula.
Siitä huolimatta näillä mennään 🙂
Minkälainen kulttuurin kuluttaja olet? Innokas, mutta en kuitenkaan niin ahkera kuin haluaisin. Luen mielenkiinnolla kaikista tapahtumista ja innostunkin niistä, toteutus vain usein jää ikävä kyllä puuttumaan. Arki-illan kulttuuritapahtumaan osallistuminen häviää meillä usein ihan perus kävelylenkille. Molempia kun ei useimmiten ehdi/ viitsi/ jaksa tehdä. Ulkoilman kaipuu on niin suurta – edellytys hyvälle yöunella myös. Enkä halua lenkkivetimissäkään ihmisten ilmoille tupsahtaa, jos nimittäin ajattelisi yhdistää nämä kaksi ”harrastusta” eli kävellä tapahtumiin. Ei ainakaan talvikeleillä, kun pipo ja lämpimät vaatteet ovat tarpeen – hiukset sähköisyydestä pystyssä ja hikisenä ei vaan olisi yhtään kultturelli olo. Mutta toivon ja uskon, että joululahjaksi saamamme museokortit (hurraa: ihana lahja jälleen, kiitos lapset <3 ) kannustavat meitä tsemppaamaan nyt edes näyttelyjen suhteen. Vaikka heti työpäivän jälkeen voisi olla hyvä aika tehdä treffit museoon ja kotiutua vasta kulttuuripläjäyksen jälkeen.
Should spend more time with all sorts of arts.
Onko Suomessa jokin kulttuurilaitos, jossa sinuun törmää useamman kerran vuodessa? Jos fyysisesti yksi paikka pitäisi mainita niin, Turun Nuori Teatteri. Sen tarjonnasta nautin varmimmin – ennen omien lastemme kanssa, nykyisin kummitytön kanssa. Siellä käyn useamman kerran vuodessa – tai ainakin pari. Viimeksi nähtiin Notre Damen Kellonsoittaja ja seuraavaksi on vuorossa maaliskuussa Heinähattu, Vilttitossu ja Pamela-täti. Aina liikuttavan ihanaa heittäytymistä. Suosittelen. Useimmiten sykähdyttää enemmän kuin ammattiteatterit. Olen itsekin näytellyt nuorena ja usein loppuaplodeissa sama kyyneltensekainen tunnekuohu vyöryy ylitse. Kaikkensa antaneet.
Love to go and watch young kids as actors. The joy and involvement is touchable. I also have acted as a kid so I still can relate to that feeling.
Minkälainen musiikki on lähellä sydäntäsi? En ole kaikkiruokainen, mutta hyvin monenlaisesta musiikista löydän ainakin yksittäisiä biisejä, joista pidän kovasti. Konserttien kuusi helmeä viimeisen vuoden ajalta: tanskalainen Mew (Circus, Helsinki), Von Hertzen Brothers (Marina, kuva alla), Apulanta (DBTL), Wigwam (Logomo), Mieskuoro Naskalit (Piikkiön kirkko) ja tietenkin oman miehen ”terapiabändin” kotikonsertti <3.
Six excellent, very entertaining concerts we saw last year are listed above. The one I would have wanted to hear and see The Cranberries is now unfortunately impossible…
Konsertti, mikä jäi lopullisesti kokematta: The Cranberries (mun ja tyttären #1), Doloresin kuoltua yllättäen. Sain tyttäreltä jouluna synttärilahjaksi heidän ensimmäisen levynsä Doloresin muistolle tehdyn uusintapainoksen ja se sai minut kyllä kyyneliin (liian miedosti sanottu – sai oikeasti ulvomaan ääneen…). Se on nyt rakkain levyni ehdottomasti.
Kotona kuuntelemme paljon musiikkia levyltä – meillä on aika kokoelma LP- ja CD-levyjä. Ihana pitää kädessä konkreettista levyä kuunnellessa – lukea sanoja, fiilistellä, muistella.
Käytkö oopperassa? No, tässä genressä mennäänkin sitten peräti noin 40 vuoden taa – tuonne 70-80-luvun vaihteeseen! Silloin olen käynyt katsomassa Ilmajoen musiikkijuhlilla Jaakko Ilkka – oopperan – useammankin kerran. Vapaaehtoisesti. Parhaassa teini-iässä! 2+ syytä. 1.Isäni lauloi siinä. 2.Olin kiinnostunut historiasta – erityisesti pohjalaisten talonpoikien – nuijamiesten ;). (+ Myöhemmin selvisi, että olemme myös sukua Jaakko Ilkalle.) Tämä kyseinen ooppera tuli siis tarpeeksi iholle. En välttämättä usko, että mikään muu tulisi, joten ei muita kokemuksia. Eikä aikomuksia. Tai ehkä Veronassa voisin käydä katsomassa jonkun ”paikallisen”.
The one and only opera I have seen was the story of Jaakko Ilkka – my dad sang in it.
Millainen kirjallisuus sinua kiinnostaa? Tällä hetkellä suosikkejani ovat espanjalaisen Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjo, Enkelipeli, Taivasten vanki ja Henkien labyrintti. Hän on taitavin kirjoittaja, minkä tiedän.
Books I like… What they have in common is a good story. Most of them very sad one so I cry my eyes off…
Kovasti ovat kolahtaneet myös Khaled Hosseinin A Thousand splendid suns, The Kite runner ja And the Mountains Echoed. Turkulaisen Jyrki Heinon Turun Tuomiokirkon ympäristöön sijoittuvat historialliset kirjat Kellari, Kellot ja Kelmit. Leena Landerin Tulkoon myrsky. Kjell Westön Älä käy yöhön yksin. Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe.
Näiden perusteella voisi ehkä sanoa, että minua kiinnostaa: ihmiskohtalot, historia, tarinat.
Viimeksi lukemani kirja on Eve Hietamiehen Tarhapäivä. Tykkäsin kovasti siitäkin, vaikka noihin muihin verrattuna onkin kevyempi runsaan huumorinsa takia. Silti oikea tarina. Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen ja Maaninkavaara ovat osuneet myös paikoitellen nauruhermoon. Mutta suurimmaksi osaksi lukemani kirjat ovat sellaisia, että itken lopussa ääneen ja kestää monta päivää toipua…
Paljonko käyt teatterissa? Ah, Taru Sormusten Herrasta Turussa oli niiiiin hyvä, että rima nousi kyllä kovasti seuraavaa ammattiteatterin esitystä valitessa. Etupenkissä keskellä olimme kuin näytelmässä sisällä – ei katsojana vaan kokijana. Pidin jopa enemmän kuin elokuvista. Muita suuria elämyksiä ovat olleet Turussa Peter Pan (jonka kävimme katsomassa kaksi kertaa lasten kanssa, kun he olivat pieniä), Buddy Holly Story ja se seitkytluvun Seitsemän veljestä. Turun Nuoren Teatterin Aladdin, Notre Damen kellonsoittaja ja Puputyttö (koskettava nuorisonäytelmä – olisi niin ajankohtainen juuri nyt!). Ruotsalaisen teatterin Les Miserables. Helsingin kaupunginteatterin Billy Elliot. Lontoon Buddy Holly Story. Liedon yläasteen Salsa-musikaali… Hyvä teatterikokemus menee iholle… Voittaa elokuvat kuus nolla. Mutta tarvitsee aina hyvän tarinan. Pelkillä lavasteilla ja mielettömillä tehosteilla ei minua hurmata. Lontoossa nähty Kaunotar ja Hirviö ei paljon hetkauttanut – huikeasta ulkonäöstä huolimatta. Yllä mainitsinkin jo Turun Nuoren Teatterin.
The Lord of The Rings in Turku was the best I´ve seen. Sitting on the first row in the middle – it was not just seeing but living it.
Miten paljon käyt taidenäyttelyissä? Useamman kerran vuodessa. Viimeisimpänä Amos Rex, Nizzan lomalla Matisse museo ja Berenice Abbottin valokuvanäyttely 30-luvun New Yorkista. Turun taidemuseossa suosikkejani ovat olleet Robert Doisneaun ja Jacques Henri Lartiguen valokuvanäyttelyt. Kumpaisenkin kuvia meillä on ollut jo ennestään kortteina ja julisteina. Wäinö Aaltosen museossa parasta on ollut ehdottomasti Wäinö Aaltosen omien teosten näyttely. Aikaisemmin olen postannut patsas-hulluudestani – se elää ja voi hyvin. Vanhat mustavalkovalokuvat voisivat olla toinen hulluuteni laji. Olen myös appiukkoni maalaamien taulujen suuri fani – meillä on jatkuva taidenäyttely kotona 🙂 – ne määrittelevät meidän sisustusta kovasti.
Love statues, black and white old photos and my father in law´s paintings.
Käytkö katsomassa tanssiesityksiä? Baletissa olen käynyt kerran Helsingissä. Istumista kammoavalle vaan oli liian pitkä rupeama bussilla edestakaisin ja perillä istuen. Kansallisbaletin vierailut kesäisin Varvin torilla Turussa sen sijaan ovat olleet tosi mieleisiä. Mutta silti tähän kysymykseen tekisi mieli vastata kuitenkin, että tanssin mieluummin itse! Kotona, zumba-tunnilla, juhlissa… Teatteriesityksissä nautin kyllä yleensä tanssinumeroista kovasti (ja oma tanssijalkani vipattaa mukana). Muistatteko Dance-tv-ohjelman varmaan noin kymmenen vuoden takaa? Seurasin sitä innokkaasti – koreografi Reija Wäreen laatimat tanssit olivat suosikkejani.
Mitä elokuvaa olet viimeksi käynyt katsomassa tai aiot mennä katsomaan? Nuori Astrid on viimeksi elokuvateatterissa katsomani elokuva ja voi, se oli niin hyvä. Se itketti, nauratti ja siinä oli opetus – eli täytti kaikki hyvän elokuvan kriteerini. Siinä oli muuten myös aivan hulvaton Astridin tanssiesitys! (Kollegani oli nähnyt mainoksessa sen kohdan ja sanoi, että minä olin tullut mieleen siitä 😉 ha-ha).
Harvoin tulee enää elokuvia, joita haluan mennä katsomaan – liian harvoin. Kaikki ovat niin meluisia ja täynnä tehosteita, minulle kelpaisi pienimuotoisemmat paremmin. Englantilainen potilas on edelleen lempielokuvani. Sen alku – pienlentokone lentää Saharan yllä – on visuaalisesti vaikuttavin ikinä. Se oli elokuvana jopa parempi kuin kirja. En tiedä toista, joka olisi näin päin. Kirja voittaa yleensä aina elokuvan.
Uusi Maija Poppanen kiinnostaa. Rakastan sitä vanhaa Julie Andrewsin tähdittämää. Se on tullut katsottua lasten kanssa monet kerrat. (Myös Helsingin kaupunginteatterin versio on nähty – ei pärjännyt elokuvalle.)
Kun matkustat, paljonko tutustut matkakohteesi kulttuuritarjontaan? Edellä jo mainitsin Nizzan reissun näyttelyt. Joka reissulla jotakin, museo, näyttely – mutta myös kulttuuri laajemmin: kirkot, muistomerkit, ravintolat ym. Kävelemme aina paljon, joten monet ”vaatimattomatkin” kohteet tulevat vastaan ja huomatuksi.
Mikä ulkomaan käyntikohde: teatteri, näyttely, museo tms. on jäänyt mieleen kaikkein kiehtovimpana ja miksi? Pariisin Louvre ja Rooman Vatikaanin museo. Koska molemmissa kohteissa koko rakennus oli taidetta – yltä päältä. Ei vain teokset vaan myös lattiat, seinät, katot – kaikki. Joskus more is more on paikallaan ja todella vaikuttavaa.
Most memorable places so far have been Louvre and Vatican museum. More is more in those cases.
Turun Linnalla on aina tärkeä paikka sydämessäni, koska menimme siellä naimisiin. Siellä on käytävä säännöllisesti muistelemassa.
Got married in Turku Castle, so it always has a special place in my heart.
Teininä kirjoitin itselleni muistikirjaan ohjeen, että joka päivä tulisi kuunnella mieleistä musaa, katsoa jotain kaunista, lukea jotain merkittävää ja jos mahdollista sanoa jollekin jotain mukavaa. Ei ollenkaan huono ohje? Ihan pelkällä leivällä me ei eletä…
Mutta on hyvä muistaa myös jokamiehen olohuoneet – kirjastot (yllä uusi Oodi Helsingissä, myös aivan ylin kuva on sieltä otettu pisaroivan ikkunan läpi kohti eduskuntataloa), kirkot ja ravintolat – nekin ovat kulttuuria…
Nappaa haaste ja kerro omista kulttuurikokemuksistasi!
Celia C
Olipa hienosti kirjoitettu teini-Celialta. Ei ole mitään lisättävää kyllä tuohon ohjeeseen :).
Tätä lukiessa mulle tuli sellainen olo, että olen kyllä ihan täysin sivistymätön moukka, mitä kulttuuriin tulee. Se ei vaan jotenkaan ole mun elämässä läsnä teatterien tai konserttien, saati oopperan (en ole koskaan käynyt, ja ihan rehellisesti sanoen ei ole paloa mennäkään) muodossa. Mutta koska aina voi keksiä jonkun selityksen sille, miksei tee jotain, mitä ei tee, niin se voisi tässä tapauksessa olla se, että JOS asuisin kaupungissa, jossa kulttuuri on käden ulottuvilla tai sen kävelymatkan päässä, tilanne voisi olla toinen. Mutta oikeampi totuus on varmaankin se, että mulla valinta kallistuu ennemminkin urheilun puolelle. Mutta eikös sekin ole kulttuuria 🙂
Oodiin aion kyllä mennä käymään. Se vaikuttaa ihanalta paikalta.
Pirteitä pakkaspäiviä sinne <3
No äh, Annukka – en nyt todellakaan halunnut, että tästä saisi kukaan mitään moukka-fiilistä. Itse olin kovin epäileväinen, että pystynkö antamaan mitään vastaavaa kuin Tuula omalla postauksellaan – kokemukseni oopperasta 40 v takaa ja baletista 25 v takaa!!?? Ja juurikin lähtökohtaisesti se, että kävelylenkki voittaa riennot useimmiten mennen tullen… Mutta sitten, kun pääsin alkuun, huomasin, että aikamoisia elämyksiä olin kuitenkin saanut elämäni varrella juuri tietyistä – ehkä harvoista, mutta valituista – kulttuuritapahtumista. Sellaisia tunteisiin/ jopa kyyneliin asti meneviä, joita en samalla tapaa liikkuessa ole saanut – hikeen asti meneviä tietenkin…suolavesi kuin suolavesi 😉 … Joten sain kyllä kirjoittaessani uuden innon oikeasti panostaa, ts. lähteä useammin niihin tapahtumiin, jotka mahdollisesti voisivat koskettaa, innostaa, ilahduttaa. Mukavaa on ollut se, että meidän nuorison kanssa olemme suosineet pitkään jo ns. aineettomia lahjoja, joten monet teatterit, konsertit ja elokuvat ovat olleet meille sellaisia yhteisiä juttuja – lahjoja toinen toisillemme.
On kyllä niin totta, että mitä lähempänä tilaisuuksia on tarjolla, sen parempi (tuo mainitsemani baletti-reissu oli nimittäin meikäläiselle aivan mahdoton istunto). Usein pienemmillä paikkakunnillakin on kuitenkin hyviä, pienemmän mittakaavan juttuja tarjolla – monesti parempiakin kuin megajutut.
Urheile sinä rauhassa riemulla – se ON ihanaa ruumiinkulttuuria. Endorfiinia siitäkin saa. Sopivia pakkasia toivotellen <3
Tätä oli ihana lukea. Ja museokortti on mitä mainioin joululahja.
Turun Nuori Teatteri – harmikseni se on minulla jäänyt tosi vähälle. Kun työtoverini poika Niko Lepistö siellä näytteli, niin silloin tuli käytä, näytteli mm. Aladdinissa. Ja sinä olet itsekin näytellyt, joten osaat nauttia noista tunnelmista.
Tuo oopperagenre kuulosti kohdallasi mukavalta: kokemuksesi meni iholle – omien maailmojesi kautta. Ja tuttuja kirjojakin löysin kolahtaneitten kirjojen joukosta.
Minun olisi muuten pitänyt mainita myös tuo Taru Sormusten Herrasta omassa kulttuuripläjäyksessäni. Se oli kerrassaan uskomattoman hieno kokonaisuus. Ja tuo sinun teatterimaailmasi kuulostaa muutenkin mielenkiintoiselta.
Amos Rexin Team Labin olen myös kokenut. Kävin jopa tekemässä oman taideteokseni, jota sitten tuli seurattua museon lattialla ja katossa. Jätin sen Amos Rexin kokoelmiin 🙂
Ja hieno Turun Linna on sinulle romanttinen paikka.
Loppukaneetiksi olet laittanut nuo jokamiehen olohuoneet – kirjastot. Kirjastot tarjoavat hienoa kulttuuria. Pikkutyttönä rakastuin Turun Kaupunginkirjastoon, se oli niin hieno paikka mielestäni. Ja se rakkaus kirjastoihin on jatkunut. Jopa matkoilla käyn mielelläni paikallisissa kirjastoissa.
”Joka päivä olisi hyvä maustaa kulttuurilla!” –
Kiitos Celia, kun nappasit haasteen. Hieno postaus!
Kiitos sinulle, Tuula <3 Haasteesta, joka todella sytytti - ja nyt tästä mukavasta kommentistasi 🙂
Oli hienoa, miten muistot alkoivat elää omaa elämäänsä, kun niille antoi tilaisuuden. Yhtäkkiä huomasin, miten paljon monet eri kulttuuritilaisuudet olivatkaan antaneet minulle. Siitähän niissä pohjimmiltaan on juuri kysymys. Saada sellaista yhteistä kokemuspintaa, tunneyhteyttä, ymmärtämystä - oli sitten kysymyksessä teatteri, konsertti, elokuva, kirja... Syväkosketuksia - jotka osuivat ja upposivat 😉 Hauskoja tai haikeita.
Jatka sinä kulttuuripostauksiasi - ahmin niitä mielelläni 🙂
Huh, miten paljon ehdit osallistua kulttuuririentoihin. Minun menot ovat viime vuosina jääneet muutamaan teatterireissuun ja leffaan. Useammin tulee vietyä lapsenlapsi teatteriin, konserttiin, museoon ja elokuviin. Olen kulttuurimummi ja haluan tutustuttaa lapset monipuolisesti eri kulttuurimuotoihin. Ei silti, nautin niistä itsekin. Micelle Obaman kirja on tällä hetkellä kesken, se on tosi mielenkiintoinen.
Oi, on varmasti ihanaa olla kulttuurimummi <3 Lapsenlapsia odotellessa hemmottelen kummityttöä. Jotenkin lapsen kanssa yhdessä eläytyy enemmän. Heissä kun ei ole milliäkään kyynisyyttä. Aikomukseksi jää monesti itselläkin, mutta harvoin kaduttaa lähdettyään. Enemmän katuu, kun ei ole lähtenyt…
Kiva, kun olet kuulolla – ihanaa viikkoa sinulle 🙂