Hmmm. Pohdin tässä juuri, että meillä tuntuu aika usein käyvän aikaa myöden näin:
Vanha kiinalainen penkki sai yhtäkkiä poikasen.
This has happened quite often at our home: Old bench suddenly had a baby.
Lahjalyhty löysi emon.
Lantern found a mother.
Laatikko tarvitsi pikkuveljen.
Box needed a little brother.
Kivirasia uuden kirppiskaverin.
Stony casket with a mate.
Muusikko tapasi tanssijan.
Musician met a dancer.
Vanha kahvimylly tahtoi seuraksi uuden serkun.
Old coffee mill now buddies with a new relative.
Vaalea ronsu tutustui tummaan lajitoveriinsa.
Ivory elephant was introduced to an ebony souvenir.
Eli: Yhdestä on tullutkin nyt kaksi. Eikä niitä voi enää erottaa.
Two has become one. And can not be separated anymore.
Ja sitten jotkut lajit vain esiintyvät meillä alkujaankin pareittain:
Kynttilänjalat.
Some were always meant to be together: Candle sticks.
Tyynyt.
Pillows.
Aamutakit.
Robes.
Ja sydämet <3<3
And hearts!!
”Asetelluissa asetelmissa” huomaan käyttäväni sisustuksellisesti harmonista kolmion muotoa eli kolmea esinettä.
Mutta, kun tavarat vaan saavat olla meillä jossakin luontevasti – niitä onkin vain kaksi yhdessä. Mitä tästä pitäisi päätellä?
Two is a couple, three is a crowd??
Höh, tämmöistä kaikkea hoksaa ja huomaa, kun elää hetkessä, lomailee, rauhoittuu ja tuumailee.
Mukavaa viikonloppua,
Celia C
Yksin ei ole hyvä kenenkään olla :). Kauniita kaksikoita!
No eipä niin! Jotenkin kivampi kun tavaroillakin on kaveri – ainut huono puoli vaan, kun tavarat lisääntyvät sillä tavalla – 🙂
Mukavaa viikonloppua, Annukka – kiva, kun olet kuulolla!