Kun on visuaalinen ihminen, silmä etsii ja löytää kokoajan virikkeitä. Katselee ja hypistelee. Tutkii ja hutkii.
Minulle mieluisan pinnan tulee olla rouhea ja rosoinen, epätäydellisen täydellinen, usein vanha ja kulunut, elämää nähnyt, miellyttävän värinen, jo silmillä luettavissa miltä se tuntuu, mielenkiintoinen, mutta harmoninen ja rauhoittava. Ehdottomasti ei liian siisti, viimeisen päälle, eloton. Hmm, olipas se monimutkaista – vai oliko?
Tässä muutama esimerkki meiltä pinnoista, joista jaksan innostua ja joita jään usein katselemaan lähes meditatiivisesti – ja koskeakin niitä voi, saa – ja pitää…
Eteisen ja keittiön välinen seinä oli tärkein muutostyö, minkä halusimme 12v sitten ostamaamme uudiskohteeseen. Tiiliseinä oli ollut haaveissa pitkään, joten vanhat purkutiiletkin olivat jo tiedossa. Jotta seinä saisi ansaitsemansa huomion, keittiön puolelta poistettiin alunperin suunnitelluista kylmäkalusteista puolet sekä niiden viereiset kaapit ja eteisen puolelta perinteinen eteisnaulakon syvennys – keittiöön saatiin näin enemmän neliöitäkin. Todellakin kannatti tehdä tämä epätavallinen ratkaisu. Tiiliseinästä tuli ehdottomasti asuntomme helmi. Se on kuin vanha muuriseinä, joka on aina ollut siinä. Pidän pinnan kolmiulotteisuudesta, tiilien rosoisuudesta sekä vanhojen tiilien sävystä. Työmiehet tekivät sen toivomusten mukaan rennolla otteella.Öljyväritaulu, joka on tehty juuri meidän kotiin ja heijastelee meidän värimaailmaa. Valkoista, harmaan sävyjä, siniharmaata, ruskeaa, mustaa ja vähän hentoa vaaleanpunaistakin. Pidän pinnan kolmiulotteisuudesta, maalikerrosten paksuudesta ja struktuurista. Siitä, miten eri valaistuksessa ja eri etäisyyksiltä se näyttää erilaiselta. Silmä lepää.Vanhoja ihania kuluneita puupintoja meillä on useita erilaisia. Tässä työhuoneen perintökirjoituspöytä. Hienoja erilaisia lämpimiä värisävyjä. Pehmeä melkein nahkamainen pinta. Painumia, lohkeamia, elämän jälkiä. Tällaista ei pysty jäljittelemään. Tällaista ei saa korjata eikä paikkailla. Tällaista ei voi uutena ostaa. Pidän, pidän.Työhuoneessa oleva säilytysarkku pitää sisällään sisustuslehteni. Sen pinta on täydellinen juuri näin. Hyvä vanha punainen väri, joka on lohkeillut, sotkeutunut ja haalistunut. Karu ja krouvi. Pidän, koska se on suorastaan ruman kaunis ja koska olen saanut sen mieheltäni lahjaksi kauan sitten <3Työhuoneen uudistus on vielä kesken, mutta tässä yhden seinän pintaa. Tapetti on poistettu ja pintaan on telattu kevyesti maalia ei niin ”tikkurilanmaalilinjanohjeenmukaisesti”. Kun saadaan tapettia vielä seinään, esittelen huoneen paremmin.Lisää vanhaa puupintaa. Tämä on myös lahja. En nähnyt sitä alkuperäisessä keltaisessa värissä, mutta tästä kevyestä siniharmaasta kuullotuksesta pidän kovasti. Keijo Kaappi oli jo meidän edellisessä asunnossa keittiössä astiakaappina ja jouluisin joulukaappina. Nyt se on yläaulassa kirjakaappina.Matkoilta muistoksi tuotuja kiviä lasipurkissa. Näitä on joskus ihan pakko ottaa käteen ja rutistella. Kovia ja pehmeitä yhtä aikaa. Pinta on niin sileäksi hioutunut. Kauniita katsella ja vievät ajatukset mieluisiin paikkoihin…Lempimetallini taitaa olla itseasiassa tina. Siinä on niin pehmeä hohde. Se kiiltää muttei pröystäile. Se patinoituu kauniisti.Turkulainen Terraviiva valmistaa tällaisia aivan ihania laattoja. Tämän sarjan laattojen kuviointi tehdään pitsiliinoilla. Keräilen niitä yksi väri kerrallaan intuitiivisesti. En halua kiinnittää niitä mihinkään vaan asetelma muuttuu olohuoneen sivupöydällä niin halutessani.Tällaisen hassun verhon ostin ehkä kymmenen vuotta sitten joulukoristeeksi keittiön ikkunaan. Jossakin vaiheessa se siirtyi ja jäi pysyväisesti olohuoneeseen. Sikäli meidän huushollissa poikkeuksellinen, kun se ei ole luonnonmateriaalia. Idea on mielestäni ovela, kun hapsut on ommeltu niin, että roikkuvat ”väärään” suuntaan.Näitä harmaita lampaantaljoja meillä sitten todellakin on paljon. Tekevät istuimen kuin istuimen lämpimäksi, mukavaksi ja kutsuvaksi. Ja joskus on vaan pakko kiertää näitä kiharoita sormien välissä 😉
Millainen pinta sinua miellyttää? Mikä pinta kotonasi on sinulle mieluisin – katsella ja koskettaa? Tai oliko näistä jokin pinta sellainen, minkä kelpuuttaisit kotiisi?
