Istun sohvalla läppäri sylissä ja kuulokkeet korvilla Santanaa kuunnellen. Remonttireiska paukuttaa taas kahdeksasta neljään kylppärin seiniä tuusan tohjoksi, piikkaa lattialaattoja, kantaa laatikoissa kylppärimme pala kerrallaan ulos roskalavalle – ja minä vain tässä kuuntelen kitaran tilutusta…
No ei ihan – kuulen kyllä varsin hyvin (liiankin hyvin) metelin, ei nämä mitkään kuulosuojaimet sentään ole. Tämä viikko on nyt se remontin hävityksenkauhistus -viikko, ensi viikolla alkaa syntymään ehkä jo jotain uutta. Toivottavasti ei ole pitkää kuivatusaikaa tiedossa, kun suihku on ollut jo niin pitkään käyttämättä. Elämme itse nyt kokoaikaisesti alakerrassa, yläkerta portaineen on muovitettu, ovet suljettu muovihunnuilla tai vetskariovin, tavarat säilötty yläkerran huoneiden suljettujen ovien taakse. Hieman oli muuten miettimistä, mitä sitä tulee tarvitsemaan neljän viikon aikana ennen kuin ovet huoneisiin suljettiin. Ulko-ovelta kylppäriin kulkevan reitin varrelta on poistettu kaikki irtain, kylppärin viereisistä huoneistakin taulut ja peilit seiniltä. Sisustus on siis mallia ”hiihtotunneli”. Äänimaailma mallia ”ryskis ja rämäys”. Silti, kun tuossa äsken nautimme nopean lounaan keittiössä aivan hillittömässä paukkeessa, mieheni totesi, että ei tämä ärsytä yhtään niin paljon kuin etukäteen ajattelin. Samaa mieltä – kaikkeen tottuu.
Eilen oli ehkä hieman tiukempi päivä, kun oli pakko yrittää tehdä ajatuksella töitä. Välillä ei meinannut millään saada lausetta luettua niin, että olisi sen ymmärtänyt. Musiikkia en ole ikinä pystynyt kuuntelemaan silloin kun teen ”oikeita” töitä tai opiskelen. Mulle musiikki on aina jotenkin vuorovaikutteista ja aktivoivaa – laulan, tanssin tai ainakin hytkyn sen tahdissa automaattisesti. Mies toteaa usein nauraen aamiaispöydässä aina kun radio on päällä, että et sitten kerta kaikkiaan pysty olemaan hytkymättä. Joskus kun tulee aivan hirmun hyvä biisi, multa pääsee kokonainen tanssi 😉 Mutta heti kun avaan Turun Sanomat, laitan radion kiinni – sen verran intensiivistä mun lukeminen aina on. Nyt tänään olen ollut vapaalla ja tämä blogin kirjoittaminen on niin paljon helpompaa, sellaista tajunnanvirtaa. Tiedä sitten, kuinka paljon tästä tolkkua aina saatte. Mutta nyt paukkuu: sekä äänet, että näppäimet.
The renovation project in our bathroom and sauna has started. This week is the demolishing phase. Lots and lots of mess and noise going on. Upstairs is totally covered with plastic to keep the surfaces safe. All doors are blocked. Stairs and floors protected with covers. And the noise: unbelievable. But surprisingly it is okay. Hopefully next week is better when they may be able to start rebuilding (if there is not much damp/ moisture they must dry out first). Yesterday was a bit hard though because I really needed to concentrate on reading some essays – even reading one line was almost impossible. But today, writing this, I hardly notice the noise. I have headphones on and all I hear is Santana playing guitar. Not quite true – I do hear the noise, but it doesn´t bother me so much.
Siedätän itseäni sotkulle ja melulle. Ajattelen kaikkea muuta – mukavaa.
Ylihuomenna on vappuaatto ja mieluusti soisin, että keli olisi sellainen lämmin ja leppoisa niin että voisi viettää sitä ystävien kanssa takapihalla. Aamusella, kun naapurin rouvan kanssa käytiin perinteisellä keskiviikon aamulenkillä, oli kuitenkin edelleen pakkasta, joten ei ihan hyvältä vaikuta. Vihertynyt takapiha on silti suuri ilonaiheeni, vaikka kevään tulo on hidastunutkin oleellisesti. En ole edes (jälleen kerran) ihan varma, selviävätkö kaikki tähän asti ostamani yrtit ja muut vihreät, jos nämä pakkaset senkun jatkuvat. Yrteistä ostoslistalla oli salvia, timjami, rosmariini ja tilli. Vuosia vanha ruohosipuli on taas lähtenyt multapenkissä kasvuun heti ensimmäisinä lämpiminä päivinä – jee. Viherkasveista hakusessa oli allergisille sopivat muratti, lankaköynnös ja kilpipiilea, joista pidän myös muotokieleltään kovasti – sen sijaan allergisille sopiva anopinkieli on mun mielestä kammottava. Kukkivista uskalsin ostaa vain orvokit tässä vaiheessa. Vaaleanpunaiset pelargoniat ja hortensiat saavat vielä odottaa. Omenapuun nuput – silmäteräni – ovat jatkuvan tarkkailun/ huolen alla.
Keikkuva kevät on haastavaa aikaa – nupuille ja meille muille kesää odottaville 😉
First day of May coming up – I wish we could spend it outside at our backyard. But it may not be due to this cold weather we have been having. Not much fun to be freezing there. Still I have been so happy keeping busy doing this and that at out backyard. Bought some herbs, greenery and flowers and certainly wish they will survive these colder days.
Aina kannattaa juhlia kuitenkin hieman. Lämpimästi, koronaturvallisesti ja hyvällä mielellä 🙂
Iloista Vappua toivotellen,
Celia C
Kasvit on niin kauniita! ❤️
https://jasukuvaa.blogspot.com/
Kiitos Jasmin! Kiva, kun jätit jäljen käynnistäsi 🙂 Ehkä tässä pikkuhiljaa innostuu enemmän ja enemmän vihersisustamisesta…
Heippa. Ihanat vappuodotukset siellä. Kyllä minäkin odotan, että päästään vappuna terasiille ainakin munkkikaffeelle. Voi miten olet jo ehtinyt valmistautua viljelyihin. Uudet versot ja kesäiset kukat näyttävät kauniille. Kevään vihreä on kaunis. Mulla vasta ajatteluasteella puutarhahommat.
Rytinän ja metelin jälkeen tiedossa on nautintoa ja hyvää mieltä. Muutama viikko menee äkkiä ohi ja sen jälkeen saatte nauttia remontin iloista. Musiikki on myös mulle tosi tärkeä asia. Nytkin etätyöpäivänä rauhallinen pianomusiikki soi taustalla hiljaa, mutta en pysty kuuntelemaan työn ohessa rytmikkäämpää. Sille on sitten toinen hetki ja fiilis. Musiikki soi kuitenkin melkein aina meillä aamusta iltaan.
Kauniita hetkiä kevätpäiviisi.
Piiitkän koronatalven jälkeen sitä on vaan niin mielettömän ihana olla takapihalla taas. Aina olen vähän liian aikaisessa ja usein joudun tekemään/ ostamaan uusiksi jotain, minkä aika ei sitten vielä ollutkaan… Jostain syystä nyt yrtitkin ovat säilyneet pakkasista huolimatta. Aika kiva poimia salviat omalta pihalta pannulle voihin paistumaan – on niin kertakaikkisen hyvää kanan kanssa 🙂
Juu, vaikka tämä remontti tuli nyt ihan yllättäen tässä laajuudessa niin tähänkin näköjään sopeutuu. Musiikki on kyllä sellainen tunteiden tulkki ja fiiliksen luoja, että ei osaisi ajatella eloa ilman – keventää tunnelmaa niin hyvin tässäkin tilanteessa.
Ihanaa, kun jätit mukavan kommentin käynnistäsi – olen kaipaillut myös sinun postauksiasi!
Kyllä tässä varmaan täytyy lakkia ulkoiluttaa edes tuolla takapihalla, kun taidemuseonmäen perinteitä ei ole tänäkään vuonna. Mukavaa vappua ja kevättä teille <3
Heh. Itse olen ihastunut nimenomaan anopinkieleen sen helppohoitoisuuden takia :D. Ilahduttaa joka päivä vihreydellään valoisassa vinttitoimistossani, jossa on sen verran viileää, että viherkasvit tuntuvat viihtyvän ja kasvavan siellä niin hyvin, että mieli tekee perustaa sinne kokonainen viherkeidas. Voisi toimia paremmin kuin aikanaan miehen (silloisen poikaystäväni) eteläpuolen lasitettu parveke, jonne kannoin miehen äidiltään lahjaksi saaman valtavan Jukkapalmun ja pari rottinkituolia justiin sellaisessa viherhuonehengessä. Ei mennyt montaa päivää, kun aurinko poltti palmun ruskeaksi ja se oli se keidas sitä myöten siinä. Kyllä hävetti ja harmitti.
Yrttejä en ole vielä uskaltanut edes ajatella, kun joka aamu on maa valkoisena ja öisin menee lasikuistillakin vielä pakkasen puolelle. Plaah. Teillä on siellä selvästi keväisempää, vaikkei välimatkaa sen enempää olekaan.
Me ollaan vappuna menossa Naantaliin pelailemaan (golfia) ystäväpariskunnan kanssa ja aiotaan kyllä istua myöskin skumppalasit kädessä luhtihotellin parvekkeella, oli pakkasta tai ei. Toppatakit ja -housut ja pipot mahtuu hyvin auton takakonttiin, joten ei ole mikään ongelma. Joskin sellainen vähän lämpöisempi piknik olis kyllä huomattavasti kivempi, mutta sitä on nyt turha haikailla.
Tsemppiä rempan keskelle! Melkoista touhua, mutta lopputulos taatusti palkitsee. ja yksistään jo se, että on taas koko koti käytössä, on juhlan paikka.
Ihanaa Vappua ja kevättä CC <3
Hih, taidan ehkä sitten tykätä pyöreämmistä muodoista 😉 Vaikka kyllä sekin (anopinkieli) oli mulla siinä allergisille sopivien listalla. Totesin vaan kaupassa, ettei sitten kuitenkaan sovi meille – aggressiivisen(!) ja ehkä liian modernin olemuksensa takia. Mähän olen tosi poropeukalo kasvi-ihminen (kaikki kuolee, kun en lannoita enkä vaihtele isompiin ruukkuihin ym. pätevää) ja todellakin otan vasta ensiaskelia näissä viherostoksissa sisätiloihin. Amaryllikset jouluna ovat olleet lähes ainokaisia hankintojani tällä saralla. On nyt kuitenkin alkanut hieman kiinnostamaan, joten otin selvää, mikä voisi sopia meille. Palmulle muuten kävisi meillä epäilemättä juuri niin kuin kerroit 😀 Yrtit sen sijaan tuntuvat nytkin pärjäävän ulkona, vaikka sisällä kupsahtavat aina heti.
Sinun viherkeidas -suunnitelma kuulostaa aivan ihanalta. Näen sen jo silmissäni. Varmasti antaisi elinvoimaa ja virkeyttä työntekoonkin – tai sitten vain päivät pitkät ihailisit niitä… Ei huonoja vaihtoehtoja kumpikaan!
Kiitos tsempeistä, toivotuksista ja mukavasta kommentistasi <3 Ihanaa Vappua teille Naantalissa - ootte niin lähellä, että tekisi mieli sanoa, että älkää ajelko ohi kulkeissanne!