Keittiöstähän yleisesti todetaan, että se on kodin sydän.
Sen kerrotaan kuvastavan kodin asukkaita ja heidän elämäntapaansa. Allekirjoitan mokoman väittämän tyystin. Meidän kodin tärkein huonekalu on keittiössä. Keittiöön on lisätty neliöitä eli siirretty seinää, jotta se mahtuisi sinne. Pois on heivattu eteisnaulakot ja monta kaapistoa keittiön puolelta sekä myös kahden oven kylmäsäilytykset, jotta se saisi edes jonkun verran tilaa ympärilleen. Ruokapöytä <3 on elämämme keskus. Sitä ei todennäköisesti vaihdeta koskaan – se on ikuinen. Lisää kunnianosoitusta pöydälle, tämän pöydän tarina, on luettavissa täältä.
The most important furniture of our home is our dinner table in our kitchen. We know it is too big for that space but we really want it to be there. We have moved a wall and given up few cupboards to fit it in. Because around it we want to live our days. Check the story of our table from here.
Keittiömme on todellakin kuin olohuone, koska siellä me ahmimme aamupalaa ja Turun Sanomia aamuisin, pörräämme työpäivän jälkeen kuulumiset kertoen ja ruokaa valmistaen. Syödään ja kaffetellaan, syödään ja siemaillaan teetä. Istutetaan vieraat aluksi – ja useimmiten loppuillasta huomataan, että istutaan siellä vieläkin vaikka vatsat ovat jo aikoja olleet pullollaan. Näin on tapahtunut varsinkin sen jälkeen kun vaihdettiin istuimet mukavampiin tuoleihin. Isommissa juhlissa pöytä toimii buffet-tyyliin ja silloin oleilu sitten luonnollisemmin on koko keittiö-olohuone-tilassa. Keittiön ja olohuoneen välisen oven muutimme ovettomaan laajennettuun aukkoon jo rakennusvaiheessa. Yhtenäinen tila oli meille luonnollinen valinta.
Kitchen is the living room: there the day starts with strong cup of coffee and there it ends with a nice cup of green tea. There we start the evening with friends – and normally end up staying there till the end… Thanks to our more comfy chairs.
Keittiökalusteet ovat varsinaisesti kaikki yhdellä seinällä vapaasti seisovaa, teräksistä jääkaappi-pakastinta lukuunottamatta. Se sopii tiiliseinää vasten hyvin, muut kaapistot ja toinen kylmäkaluste jätettiin siis siltä seinältä pois. Tullaan hyvin toimeen ilman, näyttää mukavammalta ja antaa paremmin väljyyttä, koska se pöytä nyt on 1X2 metrinen. Ja halusimme pöydän nimenomaan keittiöön. (Muilla taloyhtiön asukkailla kaikilla taitaa olla pöytä olohuoneen puolella.) Kysymys on siis valinnoista – kaikkea ei kannata yrittää väkisin tunkea tilaan vaan jossakin täytyy olla tyhjääkin tilaa ja lattian näkyä. Siitä vähemmästä kaappitilasta selvisi sillä, että karsi astioita juuri sellaisella KonMari-asenteella: rakastatko tätä kippoa, kuppia, lautasta jne – ellet: niin pois vaan. (Ei ollut kyseinen kirja kyllä ilmestynyt vielä silloin 12v sitten…)
Keittiössä oleellista on tottakai toimivuus (vesipiste, liesi, kylmälaite -kolmio sekä riittävät laskutasot kahden ensimmäisen molemmille puolille). Mutta kyllä se esteettisyys on meille ainakin yhtä tärkeä asia. Ja kestäviä ratkaisujakin haluamme tehdä. Pintoja, jotka miellyttävät kauan. Kaapin ovien malli vaihdettiin yksinkertaisempaan arkkitehdin valitsemasta (joka oli romanttisempi) ja työpöydän taso vaihdettiin aitoon tammeen (oli suunnitelmassa melamiinia). Kaapin ovien uudelleen maalaus tulee varmasti pian ajankohtaiseksi. Täytyisi löytää vain sopiva ajankohta, ettei haittaa kun kaapit ovat sitten tovin ovettomia.
Kitchen should be functional (you know the triangle of water basin, stove and fridge), esthetic (!!!) and long lasting (easy on the eye for a long time, good materials). Remodeling kitchen can be very expensive – so as long as possible we like it as it is. But maybe something can be done to fix the problem: the too big table in a tight spot.
There should be at least 80cm on each side of the table to comfortably pull out your chair and sit down. We only have 60cm. Can´t fix that but by taking away two out of six chairs made it easier to move around the table. Two chairs were placed to our living room that is next to kitchen. So easily accessible if needed. Four chairs are enough even when our kids come to visit or some friends. And often it is just us two. Problem solved. Why on earth did we keep six chairs there?
Keittiöremontit ovat niitä isoja ja kalliita remontteja. Sille ei ole nyt tarvetta. Mutta mitä voisi pikafiksata?
Ongelma: Pöytäryhmän tilan ahtaus.
Ratkaisu: Vähennä tuoleja!
Juu, olimme kyllä sen tiedostaneet koko ajan, että ahdasta on ja ruokailutilanteita pitää suunnitella tarkasti, jottei homma ole aivan älytöntä vehtaamista. Kun sisustusoppien mukaan pöydän molemmilla puolilla pitäisi olla tilaa vähintään 80cm – jotta tuolin voi oikeasti vetää kunnolla taakse istuutumista ja nousemista varten sekä kulkea paikalleen ilman, että tarvitsee nostattaa koko jengiä ylös – niin meillä tilaa on vain 60cm. No, pikkufiksaamisella ei lisää tilaa tule. Emmekä halua pöytää olkkarin puolelle siirtää, niin nopea ratkaisu oli ottaa kaksi ruokapöydän tuolia olohuoneen istuskeluryhmään noin niin kuin normaaliarkeen. Neljä tuolia riittää mainiosti vaikka lapsetkin olisivat kylässä tai joku ystäväpariskunta. Ja tilaa tuli näin mukavasti lisää. Siirtoa edesauttoi myös se, että työhuoneeseen siirtyi aikaisemmin olohuoneessa ollut divaani. Sinne sopi siis hyvin lisää tuoleja ja tyylikin oli passeli: ruskeaa nahkaa ja lampaantalja päällä niin kuin muissakin istuimissa. Ja näppärästi tarvittaessa keittiöön kuskattavissa.
Miksi ihmeessä olimme pitäneet kuutta tuolia pöydän ympärillä? Vaikka pöydän ympärille tuo kuuden ryhmä on hankittukin, ei se silti tarkoita sitä, että niiden aina kuuluisi siinä olla.
Mutta varsinkin näin, kun vain kaksi tuolia on käytössä ja ne kaksi muuta nätisti pöydän alla, meillä on ruhtinaallisesti nyt tilaa normiarjessa. Eikä niin paljon mustelmia jaloissa.
Lisäksi karsin sekä ruokapöydän että sen takana olevan työpöydän päällä olevien tavaroiden määrää, mikä myös toi tilan tuntua ja ilmavuutta. Meillä ei ennen ollut yhtään pienkodinkonetta – emme niin tykkää kaikennäköisistä sähkövempeleistä, mikro on vieläkin ehdoton nounou. Nyt on kuitenkin kaksi kahvinkeitintä – aikaisemmin vain presso-pannu nyt mokkamasteri (helpompi, kun vieraita) ja nespresso (houkutus, mihin totuimme lomareissuilla) ja kaksi leivänpaahdinta (täytyy olla oma gluteenittomalle leivälle), kun leipä otetaan aina pakastimesta se sulatetaan+lämmitetään paahtimessa sitä mukaa kun syödään. Ne nyt vaan on pitänyt hyväksyä helpottamaan arkea, vaikka vievätkin tilaa ja johdot on rumia. Lisäksi työtasolla on tarjottimia, jotka nojaavat nipussa lusikkalootaan. Nekin voisi tietenkin poistaa tai piilottaa, mutta mielestäni ne ovat niitä meidän tyylistä kertovia elementtejä, jotka pehmittävät näiden kodinkoneiden teknistä ulkonäköä. Ilman niitä pelkät masiinat olisivat ankeita. Keittokirjoja sen sijaan karsin pöydältä puolet pois. Vain ne, joita oikeasti usein selailemme, saivat jäädä.
Ruokapöydän päälle hankittua valaisinta justeerattiin symmetrisesti ikkunan ja pöydän suhteen keskikohtaan, mitä se ei pöllöä kyllä ollut ennen ollut. Sähkömies oli keskittänyt sen seinien mukaan keskelle kattoa vaikka toisella puolella on siis kaapistot ja ikkunan alle kai nyt on muutenkin tarkoitus pöytä laittaa… en ymmärrä… Aikaisemmin tilassa ollut valaisin oli antanut valoa ylöspäin, joten sen sivussa oleminen ei ollut niin häiritsevää kuin nyt valoa alas pöytään antavan. Oikein kohdistettu lamppu tuo nyt paremmin valoa ja antaa tilan tuntua. Pikku juttu – ruuvi kattoon – mutta taitaa monella jäädä tekemättä. Jos kolahti, tee se nyt 😉
I also cleared some of the stuff off the table and the surfaces behind it to have more airy feeling. And also we finally centered the lamp above the table. It had been wrongly placed before. Now it gives better light to the white table.
Ihan pikkujutut ratkaisee.
It´s the little things that matter.
Celia C
Just parasta! Ei sen kummempaa toimenpidettä kuin tuolien vähentäminen ja tila on toiminnoiltaan kuin uusi. Joskus sitä vaan tulee mietittyä asioita turhan monimutkaisesti.
Ja ihanaa on mun mielestä sekin, että kirjoitat kaiken ”me”-muodossa. TykkäämME ja EmME tykkää on niiiiin paljon parempi kuin se meidän naisten turhankin yleisesti käyttämä TykkääN ja EN tykkää. Ja miehen sitten on tyytyminen siihen, mitä nainen päättää. En tykkää :). (Joskin mun mieheltä mielipidettä kysyessäni saan aina vastaukseksi ”Mulle käy se mikä sulle käy :)”. Ei helpota asioita yhtään silloin, kun oikeasti kaipaisi apua valintatilanteissa. (Tulee mieleen juurikin keittiöremontti, josta mulle tuli suorastaan pakkomielle 12 vuotta sitten. Kun kysyin mieheltä, että sopisko se hälle, että tehdään remontti (siis minä teen, koska mies ei ole pätkääkään remonttireiska, eikä tarvikaan olla, koska itsekään en ole kodinhengetär), mies vastasi, että ”Voin kyllä ihan hyvin lukea lehden tässä vanhassakin keittiössä, mutta jos susta tuntuu, että sellanen pitää tehdä, niin sitten se varmaan pitää :)”. Arvostan sitä, että vaikkei itse ole yhtään remonteista kiinnostunut, ei myöskään ole sellainen perusjäärä, joka on periaatteesta kaikkea vastaan.
Mutta siis, nyt tää vähän (paljon) lipes aiheesta. Sooooriiii :).
Ja teidän keittiön tiiliseinä on ihana <3
Kiitos, Annukka! Vähän kyllä funtsiin, että viittinkö tällaisia näin suuria ratkaisuja tässä jaella 🙂 Mutta oikeasti hirvittää, kun jonkun ratkaisu taas olisi, että siitä vaan seinää kumoon ja kaikki uusiksi. Jatkan siis mieluummin kuitenkin nyt näitä pikku fiksauksia… Ja kaikkia kodin ratkaisuja kyllä mietitään miehen kanssa yhdessä – no ei ehkä tuolin siirtämistä 😉 – onneksi ollaan useimmiten samanmielisiä. Jos ei, niin sitten jää asiat vielä hautumaan ja jotain molemmille sopivaa löytyy myöhemmin. Molemminpuolista arvostusta sekin – niin kuin teilläkin!
Kiva, kun olet blogini lukija – ja ahkera kommentoija!!!
Kiitos! Sun juttuja on kiva lukea :).