Kelit muuttuivat koleaksi kertaheitolla. Parin viikon odottamaton (tai ei kai sitä nyt kukaan koskaan odotakaan, mutta siis itselle aika harvinainen) flunssakärsimys sai myös suhtautumaan epäluuloisesti taivaalta helottavan auringon mahdollisuuksiin enää lämmittää riittävästi tuulessa tai varjossa. Niinpä oli ajankohtaista ryhtyä päivittämään vaatekaapin sisältöä. Nimenomaan päällysvaatteiden ja jalkineiden suhteen.
Time to rotate the light jackets to off season and make the warmer ones more easily available to this season section. One flu is enough.
Kaksi kertaa vuodessa toistuva rupeama tuulikaapin yhteydessä olevan vaatesäilytyksen sesonginvaihdon kanssa alkaa aina siivouksella. Tänä vuonna myös maalaamisella. Vanhaa Ajopuu-maalia (jota on varsinaisessa eteisessä ja työhuoneessa, ja itse asiassa keittiön kaapin ovissakin) oli vielä jäljellä, joten maalasin osan vaatehuoneesta sillä. Maalarinvalkoisesta tuli nyt sävykkäämpi. Samalla kaikki kolhut ja naarmut jäivät kivasti piiloon. Tuli siivoustakin siistimpää jälkeä näppärästi.
I do this rotating twice a year. Start with cleaning the space – this time I even did some painting.
Sen jälkeen aloitin takkien ja kenkien välppäämisen. Ohuimmat ja kesäisimmät saivat siirtyä off season – naulakkoon ja sieltä puolestaan siirsin this season – naulakkoon lämpöisempiä tilalle. Samoin kesäisimmät kengät vaihtuivat nyt laatikoihin telakalle ja nilkkurit puolestaan pääsivät esille. Olen sitä koulukuntaa, joka siirtyy mieluummin ennemmin kuin myöhemmin syksyisempiin tamineisiin. (Samoin haluan autoon talvirenkaat alle mieluummin ennemmin kuin myöhemmin – eli ennen kuin ”liikennehauska” muuttuu liian vaaralliseksi tai ”talvi yllättää suomalaiset jälleen kerran”…)
Sitä paitsi syyspukeutuminen on ihanaa. Kesä on aina jotenkin sellaista ”epäpukeutumista”. En hallitse sitä, etenkään jos on liian kuuma. Niin kuin tänä kesänä…
Then I chose four coats to this season. Pea coat (100% wool), light padded jacket (with hood), quilted jacket and a trench. Two latter ones will later give space to parka and a long down jacket. But I can still use them especially when going with a car.
Syksyn tullessa voi kerrospukeutua – ja se jos mikä on mieleeni. Ihan heti ei tietenkään kannata koko lämminvaate-arsenaaliansa päällensä ladata – silloinhan ei pärjää talven iskiessä millään. Mutta ne ensimmäiset kylmät kelit kyllä tuntuvat kamalimmalta – luissa ja ytimissä. Sen vuoksi kaivoin tänään nyt sitten lämpimän parkankin jo esille liikuntakamppeiden joukkoon (mutta en vielä tuonne henkariin). Se pitää niin hyvin kylmää ja tuulta ja jonkun verran sadettakin, että mielelläni isken sen matkaksi päälle esim. kun lähden joogaan. Naulakkoon otin esille lyhyen kevyttoppiksen ja villakankaisen kipparitakin. Näillä pärjään pitkälle. Kylmimpiä kelejä varten on sitten vielä pitkä untuvatoppis jemmassa. Siitä tulikin niin pidetty viime talvena, että laitoin kiertoon pitkän villakangastakkini, kun en käyttänyt sitä kertaakaan. Saas nähdä kaipailenko sellaista tänä talvena… Jos oikea osuu kohdalle, saatan sellaisen ostaakin. Siirtymäkauteen ja erityisesti autolla kulkemiseen jätin vielä trenssin (Kuvassa yllä: MaxMara Weekend, beige) ja tikkitakin (Kuvassa yllä ja alla: Barbour, t.vihr.) esille – toistaiseksi.
Mun kylmän kauden takit ovat siis:
parka (Didriksons, ruskea)
lyhyt kevyttoppis (ei untuvaa) (Kuvassa yllä: Emme, t.sin.)
kipparitakki (Kuvassa yllä ja alla: Saint James, t.sin.)
pitkä untuvatoppis (Lab/Sand, t.sin.)
Takkien mukana vaihdoin huivit keleihin ja takkeihin sopiviksi. Kaksi jokaisen takin poikkihenkariin. Helppo aamupöpperöisemmänkin valita hetkeen ja takkiin sopiva. Kipparitakin kanssa jätin vielä puuvillaisen huivin toiseksi – silloin kun voi kulkea ns. takki auki 😉 . Huivit ovat mulle aivan must, sillä saan niskani niin juntturaan pienestäkin viimasta ja vedosta. Siksi muuten arvostan myös huppuja takeissa. Ne jos mitkä suojaavat niskaa kunnolla viimalta. Hansikkaat taas ovat mun pieni paheeni. Ostan ne tosin aina Hulluilta päiviltä, ja aina Sauson. Niissä on sitten hieman väri-ilottelun makuakin, kun takit ovat niin neutraaleja.
I also matched two scarves with each coat. And took all my gloves up front so I remember to use them as well. All sandals, light and airy shoes went inside storing boxes and on show came some boots. Still left some shoes with chunky soles on show until it starts snowing.
Kengistä esille otin parit mokkanilkkurit ja Dr.Martensit. Vaihtoon lähtivät kaikki sandaalit, avokkaat ja ”ilmastoiduimmat” lenkkarit. Esille jäivät lisäksi vielä parit lenkkarit (vapaa-aikaan ja lenkkeilyyn), paksupohjaiset tennarit ja läskipohjaiset nauhakengät (läskipohjat ovat niin hyvät syyskeleihin – miksei läskipohjia ole enemmän??). Turun seudulla tällä setillä kenkiä saattaa pärjätä koko talvenkin. Ainakin villasukkien kera. Yhdet pitkävartiset saappaat jätin vielä jemmaan.
Klassinen pukeutuja ei sitten tarvitsekaan muuta kuin vakiosettinsä: valkoisen kauluspaidan ja farkut – höystettynä näin syksyllä vielä lyhyellä neuleella tai pitkällä neuletakilla. Neuleita onkin sitten keveistä puuvillaisista ja pellavaisista lämpimämpiin merinovillaisiin ja alpakkaisiin. Mekkoja voin käyttää sitten kun on niin viileää, että voin laittaa paksut sukkahousut tai kapeat housut alle. En tykkää ohuista nailoneista yhtään. Ne kuuluvat vain pakon edessä formaaleihin juhliin.
My classy set of clothes consists always of white shirts and jeans – added now with knit garments. Some dresses will be worn when it is cold enough to wear warm stockings or narrow pants underneath. Hate thin nylons.
Panostan erityisesti takkeihin ja kenkiin. Niihin haluan aina rakastua ja pitää niitä kauan. Ne ovat pukeutumisen perusta. Kipparitakista maksoin paljon, koska halusin sen olevan laadukas, ikuinen, 100% villaa. Parkan, kevyttoppiksen ja pitkän untuvatoppiksen olen ostanut hyvästä alesta – silloin saan hyvän hinta-laatu -suhteen luotettavilta merkeiltä. Dr.Martensien uskon myös olevan ikuiset (sain ne joululahjaksi) ja nuo harmaat nilkkurit (Marc O´Polo) ovat olleet mulla jo ainakin kolme tai neljä pitkää sesonkia ja ahkerassa käytössä. Ne olen ostanut Tukholmasta. Kapeakärkisemmät (Vagabondit) ovat ns. siistimmät nilkkurit eli ovat vähemmällä käytöllä 😉 . Ne ostin tosi edullisesti alen loppurysäyksestä.
Valkoisten paitojen haluaisin olevan aina laadukkaita, kokopuuvillaisia ja 60 asteessa pestäviä, jotta ne kestäisivät kauan. Joskus – liian harvoin sellaisia löydän. Muutama vuosi sitten Hulluilla päivillä oli Sandin sellaisia paitoja. Ne ovat vieläkin kuin uusia, monet muut eivät kestä lähellekään sitä mun käytössä. En tajua, miksei naisten paidat voisi olla aina laadultaan sellaisia kuin miesten paidat ovat. Vielä en nimittäin ole löytänyt oikeamitoituksellista miesten paitaa itselleni – siirryn miesten paita – osastolle ostoksille, kun löydän 😉 Farkut ovat aina vaikeita ostoksia. Parhaiten viihdyn nykyään naisen muotoisissa Macin farkuissa, Levikset eivät ole enää entisensä. Neuleiden kanssa olen suorastaan neuroottinen nyppyyntymisen suhteen. Jos sitä tapahtuu alta aika yksikön, vien neuleen heti kauppaan takaisin.
Ostan harvoin ja harkiten ja inhoan pettymyksiä.
I invest on good coats and shoes. Buy things rarely and with a thought. Hate to be disappointed with quality for I want to wear them long. Ready to face the autumn as it comes.
Syksyinen arki on otettu jälleen haltuun näillä järjestelyillä.
Pysykäähän lämpimänä siellä,
Celia C
Ps. Tänään selvisin myrskystä kuivana nimenomaan parkan (huppu tiukasti päässä) ja Dr.Martensien ansiosta.
Luin tätä taas hymy huulilla! Mitä järjestelmällisyyttä ja suunnitelmallisuutta – ihailtavaa. Arkielämä sujuu, kun on kaikki mietittynä sopimaan keskenään. Taidat olla myös varsin aikaansaapa ja asiat tapahtuvat kun niin päätät. <3
Olen samoilla linjoilla että kenkien ja takkien pitää olla kunnossa ja myös eri tilanteisiin, ne antavat sen lopullisen siistin vaikutelman. Ja sinulla on!
Tuulentuivertamaa loppuviikkoa sinulle!
Kiitos, Maarit <3 Aikamoisessa flowssa kirjoittelin tuota postausta, joten kai mä aika asialle omistautunut olen. Ehkä alunperinkin, mutta kyllä paljon on myös tullut opittua kantapään kautta. Elämä on vaan niin paljon selkeämpää, kun tavaroita - on ne sitten vaatteita, kenkiä, sisustustavaraa, mitä vaan - on vähemmän ja jonkun sortin suunnitelman tai linjan mukaisia.
Tuuli tuivertaakin nyt niin, että hiukset ovat koko ajan sekaisin - että jotakin nähtävästi pitää aina ollakin sekaisin tasapainon vuoksi 😉
Mukavaa loppuviikkoa <3
En kestä, miten järkevä oot. Ja miten järkeviä vaatteita ja kenkiä sulla on. Mulle syksyn tulo on aina niiiiin vaikeaa, kun ei vaan kertakaikkiaan ole mitään kivaa (ja sopivan lämmintä) mitä laittaa päälle. Varsinkaan just takkeja tai kenkiä. Kaikki, mitä omistan, on mallia ”ulkoilu” ja aina jos pitäisi lähteä vähänkään asiallisemmissa vermeissä liikkeelle, olen pulassa.
Tarvitsisin jonkun sun kaltaisen pukeutumisneuvojan, joka tulis mun kanssa ostoksille ja pakottais kokeilemaan sellaistakin, mikä ei itselle olis kuuna päivänä tullut mieleen. Ja takoisi myös hinnan suhteen järkeä kalloon. Että en enää syynäisi hintalappuja sillä mielellä, että joku on liian kallis, jos se joku on samaan aikaan käytännössä ikuinen ja ajaton.
Ihailen <3
Voi, Annukka, kun oli mieltä lämmittävä kommentti <3 - jopa sellainen, että suorastaan punastuin. Aikamoisessa hurmoksessa tuon postauksen kirjoitin, joten nuo ajatukset ja käytännöt kyllä ovat lähellä sydäntäni. Mutta olen myös omat virheeni eri hankinnoissa tehnyt ja se aina opettaa, jos mikä. Onneksi aikojen kuluessa on tullut huomattua, että jotkut vaatteet ja kengät vaan ovat ne mieluisimmat ja käyttökelpoisimmat ja niitä second bestejä ei kannata kauheasti keräillä odottamaan vuoroaan... Ja niistä joista pitää, pitää pitää myös hyvää huolta. (Hmm. niin kuin ihmissuhteet!!??!!)
En ihmettele yhtään, jos sun preferenssinä on ulkoiluvaatteet, kun olet niin liikkuvaa sorttia. Mutta ei tietty sais tulla stressiä niistä asiallisemmista tilaisuuksistakaan.
Tervetuloa Turkuun ostoksille <3 - lähden mukaasi mielelläni, on musta sitten apua tai ei. Mä luulen, että meillä voisi olla hauskaa yhdessä 🙂