Kuinka ollakaan jälleen ensimmäisenä adventti-viikonloppuna saimme soman valkopeitteen maahan ryydittämään ensimmäistä pikkujouluamme. Ei ollut muuten ensimmäinen kerta, kun lumisade onnistuu ajoittumaan näin oikeaan aikaan. Olihan ne edelliset viikot olleet aivan järkyttävän synkeitä – pelkkää pimeyttä ja joko tihku- tai kaatosadetta.
Siispä puolet fiiliksestä tuli lauantaina jo ihan kelistä! Silti – kaivoin perinteiset tilpehöörit kaapin kätköistä tuomaan lisätunnelmaa tavalliseen tapaan…
Step by step we let the Christmas spirit to spread around the house. These long legged ladies we have bought abroad long time ago. So they are a tradition. As well as most of the other things I placed all over…
Ihan kyllä kysyin mieheltä, että mitäs laitetaan. Ajattelin vaan, että jospa se on vaikka kyllästynyt näihin perinteisiin tai on peräti aina inhonnut jotakin, minkä uskollisesti ripustelen/ asettelen jonnekin. Mutta ei: valojen lisäksi nimenomaan halusi ihan ensimmäiseksi esimerkiksi nämä maailmalta tuodut pitkäsääriset flikat tanssimaan keittiön ja olohuoneen oviaukkoon niin kuin ennenkin. 😉 Saan siis jouluttaa aivan luvan kanssa, on kuulemma hieno homma – paitsi se, että seison niin usein tuolilla: ne kodin tapaturma-tilastot…
Työhuoneen naulakosta tuli jouluinen ihan muutamalla kulkusella…
Olen ennenkin kertonut, että meillä poltetaan kynttilöitä huomattavan paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Sekä sen takia, ettei sen savun hengittäminen liene kovin terveellistä (vastaa passiivista tupakointia?), mutta myös sen takia, kun huushollimme on kaksikerroksinen ja ramppaaminen kerrosten välillä niin tavallista, ettei uskalla unohdella kynttilöitä yksikseen palamaan. Kirppiksiltä vuosien saatossa keräämäni kynttilänjalat ovat kuitenkin mielestäni tosi kauniita – myös ilman kynttilää! Ja messinki sopii kullanväristen kera niin ikään hyvin työhuoneeseen, jossa on kultaisia kupoleita myös tapetissa…
Ruokapöydässä kun istuskellaan niin siellä palaa sitten useimmiten se aito liekkikin. Adventtikynttilät nyt ainakin toimivat tähän vuoden aikaan kalenterina.
Keittiössä tarjottimen päällä on monen moista sälää odottamassa vuoroaan. Tuo puinen NOEL muuten löytyi pitkän etsiskelyn jälkeen Nizzan Nice Etoilesta. Uskomatonta, mutta jopa Ranskassa, joka perinteisesti arvostaa suuresti omaa kieltään ja on iso markkina-alue, oli lähes mahdotonta löytää joulukoristetta, mikä ei olisi ollut englanninkielinen. Siis what? Eikun que? Mitä ihmettä? Tämä globalisaatio…
Yläaulan kaapin päällä on nyt lasipullon lisäksi pari kuusta ja kaksi keraamista pegasosta, jotka ovat Riitta Pentin (Taidepaja Pegasos) tekemiä. Olen ostanut ne kauan sitten keskiajan markkinoilta. Saamme näin sadun tunnelmaa edes vähän meille aikuisillekin…
Itse yllätin itseni valitsemalla yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen pikkujoulupöytään valkoisen amarylliksen sijaan vaaleanpunaisen! Mitäs siihen sanotte… Se on itseasiassa juuri nyt parhaimmassa loistossaan, joten ostin sitten vielä kyllä valkoisenkin ”kypsymään” varsinaisia juhlapyhiä varten. Mutta komea on tuo vaaleanpunainenkin…
Esille pääsivät myös nämä kirppislöydöt, jotka mies bongasi viime käynnillämme. Arveli mun tykkäävän elefanteista, joita tuolla kuution sisällä on. Miten ihmeessä ne sinne muuten saadaan tehdyksi?? Ekotorilla oli siis miinus viiskytprosenttia koristeista eli jos shoppailla pitää, niin se kannattaa tehdä nimenomaan kirppiksellä. Block-lampun edessä se näyttää varsin vinhalta.
Tämä toinen löytö oli meidän molempien mielestä kuin Laila Pullisen Sibelius-monumentti. Joku oli sen oikeasti itse hitsaillut. Respect. Ja siis ihan toimiva käyttöesinekin vielä. Aika raju.
Mutta kyllä meille joulun aika on ennen kaikkea perinteitä.
Ensimmäisenä adventtina rakennamme aina seimen.
Ja huomenna illalla sytytämme kaksi kynttilää. Itsenäisyydelle!
Juhlavaa Itsenäisyyspäivää ja tunnelmallista Joulun odotusta kaikille toivottaen,
Celia C
Hei pitkästä aikaa!
Löytyi monia niin samanhenkisiä koristeita kuin mitä meilläkin on. Tyhjät kultakehykset olen löytänyt kirppikseltä ja ne seilaavat milloin missäkin. Kätevää. Pegasokset ovat hurmaavan kauniit, ihanan rosoiset, ja erityisen hienoa on se, että ne ovat käsityötä. Olen aina pitänyt itsekin vanhojen ja uusien kamojen yhdistelemisestä – teillä näyttää niin kodikkaalta, ja monilla on pieni tarina taustallaan.
Vaaleanpunainen amaryllis kelpuutettaisiin tännekin!
Lämminhenkistä ja leppoisaa joulun aikaa sinulle <3
Maarit
Kiva, kun ehdit kiireiltäsi poiketa ja jättää kivan viestin 🙂
Tunnetusti aika samis-juttuja meiltä tuntuu aina löytyvän – ollaan molemmat tällaisia hybridi-ihmisiä: kaikenmoista kaunista sikin sokin…
Leppoisasti tässä jo ootellaan huomista, tänään mennään illalla koko perhe yhdessä katsomaan Star Wars perinteiseen tapaan.
Tulkoon Joulu – ihana joulu – sinulle ja perheellesi myös <3