Mitä luulette, mistä meillä täällä Suomessa näinä päivinä on puhuttu eniten? Ei taida olla sote, eikä yhteiskuntasopimus, ei Syyrian tulitauon toteutuminen, eikä Yhdysvaltain presidentinvaalit… Vaan taitaapa olla tuo lisääntynyt valo, josta olemme vihdoin saaneet nauttia. Tuo ihana valoilmiö, joka on räköttänyt viikonlopun melkein pilvettömältä sinitaivaalta.
Tervetuloa Aurinko – ja sen mukana valon ja varjon leikki!
Here comes the sun – bringing along light and shadow!
Sen lisäksi, että aurinko on tehnyt ulkoilusta huomattavasti nautittavampaa (päiväkahvitkin on nyt sitten juotu tänään takapihalla lampaantaljoilla istuskellen), se on saanut miljoonia mukavia asioita pyörimään ajatuksissa.
Ulkona katse kiinnittyy jo sulaneisiin laattoihin, sinnikkäästi lumen alta törröttäviin rosmariinin varsiin, omenapuun oksien muutamiin uusiin silmuihin, veden tippumiseen ränneistä… Samalla ajatukset harppaavat jo hetkiin, jolloin muutamme ulos – eli ryhdymme oleskelemaan pihalla enemmän kuin sisällä. Pian kannamme liiteristä ulkokalusteet ja rekvisiitat, sisältä tyynyt ja viltit, torilta kukat ja yrtit. Pian, pian – muttei vielä.
Sisälläkin näyttää jotenkin niin erilaiselta, kun ei tarvitsekaan sytyttää valaisimia. Availen vain verhoja ja sälekaihtimia ja auringon valo venyy yhä syvemmälle huoneisiin. Sellaisiinkin kohtiin, joissa sitä ei ole hetkeen näkynyt. Tuntuu kuin saisimme lisää neliöitä huoneisiimme. Myös jotkut esineet pääsevät nyt aivan yllättäen paistattelemaan parrasvaloissa ja ne tuntuvat ottavan valon hyväilystä kaiken ilon irti – eli näyttävät hyvältä – silmä suorastaan lepää niissä.
Otin siis kameran ja ryhdyin seuraamaan valon ja varjon leikkiä. Ja se oli mukavaa.
Tervetuloa aurinko
– o sole mio!
Celia C