Olen patsashullu.
Vaikutun aivan älyttömästi patsaista.
Nyt sain vaikuttua oikein kunnolla.
Wäinö Aaltosen museossa on nyt näyttelyiden näyttely. Tykkään yleensäkin Wäinö Aaltosen taidemuseon fiiliksestä, mutta nyt se on ehdottomasti parhaimmillaan. Oikeasti tämä menee nyt kyllä vaikuttavuudessa – ainakin liki – samaan liigaan Louvren ja Vatikaanin museon ”patsaspuistojen” kanssa. Ehkä pienen kotikenttäedun myötä tosin 😉 Tervetuloa Turkuun!
Wäinö Aaltonen and 100 Years of Independence in WAM. I love the place and this time even more because it has more works from the museum´s titular artist. Check this out 13.1.-7.5.2017 – welcome to Turku! Finland 100 years – WAM 50 years!
Se on nyt oikeasti WAM!
Kuvat puhukoon puolestaan.
Tässä Kultalilja, olkaa hyvä.
Viime sunnuntaina, kun kävimme, ehdittiin nähdä vielä Eduskuntataloon (sinne puhemiehen korokkeen takaseinälle) seuraavana päivänä lähteneet kullatut Työ ja tulevaisuus -ryhmän veistokset. Alla olevassa kuvassa oikealla kaksi niistä neljästä.
Mun silmissäni voiton vei kuitenkin etualan äiti – lapsi -veistos. Miten hellyttävä <3
13.1.-7.5.2017
Wäinö Aaltonen ja itsenäisyyden vuosisata – näyttelyssä on todellakin (vihdoinkin) kattava setti museon nimihenkilön töitä. (Tätä muuten peräänkuulutin tässä vanhassa postauksessani.) Ja esillä ei ole vain patsaita vaan myös monipuolisesti piirroksia, maalauksia, kirjeitä, työkaluja jne. Suomen historiaa ja henkilöhistoriaa samalla kertaa.
Onnea 100-vuotias Suomi, onnea 50-vuotias WAM!
Tässä taiteilijan omakuva.
Ja veistäjän omat työkalut.
Tuttuja kasvoja.
Suosittelen lämpimästi. Kannattaa myös aina kurkata pieneen museokauppaan. Sieltä löytyy aina jotakin mielenkiintoista. Jollei muuta tartu mukaan, niin ainakin kauniita taidekortteja.
Patsastelutoivotuksin,
Celia C
Täytyy sanoa, etten yhtään ylläty, että olet patsashullu :). Voisin niin kuvitella jonkun näistä teille kotiinkin.
Muhun tekee ehkä vielä suuremman vaikutuksen nuo työkalut. Ja patsaiden tekijä. Aika kolhoista aineksista ja vaatimattomin välinein syntyy noin ilmeikkäitä kasvoja ja yksityiskohtia. Vaatii taitavia käsiä.
Mukavaa viikendiä!
Hih, aika hyvin kuviteltu, sillä Wäinö oli nimittäin joskus Aarre Aaltosen oppipoikana ja tuon AA:n veistoksia meillä on kaksi! Toinen peritty ja toisen löysin kirppikseltä. En edes huomannut signeerausta ennen kuin kotona, mutta se oli juuri sellainen herkkä äiti ja lapsi -veistos, joka oli pakko ostaa. Oijoi, jos voisi joskus jonkun tuollaisen ison veistoksen saada kotiin! Pakko ihailla tuollaisia taitavia ihmisiä…
Leppoisaa – ja toivottavasti jossain välissä aurinkoistakin – viikonloppua sinne myös <3 Kiitos, kun jätät näitä jälkiä käynneistäsi <3